|
Uusi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskeva
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 883/2004 tuli voimaan 1.5.2010
alkaen. Uutta asetusta sovelletaan EU:n jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka
asuvat jossakin EU:n jäsenvaltiossa. Vanhaa asetusta (ETY) N:o 1408/71
sovelletaan edelleen EU:n ulkopuolisiin ETA-maihin (Norja, Islanti,
Liechtenstein) sekä erillisen sopimuksen perusteella Sveitsiin. Lisäksi vanhaa
asetusta sovelletaan ns. kolmannen maan kansalaisiin, jotka ovat jonkin
EU/ETA-maan sosiaaliturvalainsäädännön piirissä.
Edellä mainituista asetuksista ja pohjoismaisesta
sosiaaliturvasopimuksesta seuraa sääntöjä, joiden mukaan palkansaajien on
helpompi siirtyä työskentelemään maasta toiseen ja siirtyä
vakuutusjärjestelmästä toiseen ja samalla välttää kaksikertainen
vakuuttaminen.
Pääsääntönä maasta toiseen siirryttäessä on, että noudatetaan
työskentelymaan lakeja ja ollaan työttömyysvakuutuksen piirissä
työskentelymaassa. Pääsäännöstä on kuitenkin poikkeuksia, kuten silloin, kun
henkilö työskentelee niin sanottuna lähetettynä työntekijänä tai merimiehenä.
Mailla on siirtymiseen liittyen omat säännöt siitä, kuinka vakuutuskausien
siirto maasta toiseen luetaan hyväksi.
EU-/ETA-maissa työskennellessä kuulutaan pääsääntöisesti
yleisen työttömyysvakuutuksen piiriin. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa on
vapaaehtoinen työttömyyskassan jäsenyys, joka on edellytys ansiosidonnaisen
työttömyysetuuden saamiselle.
EU/ETA:n työttömyysturvasäännösten tarkoitus on helpottaa
työvoiman liikkuvuutta ja välttää kaksoisvakuutusta. Pääsääntöisesti työntekijä
on vakuutettuna työskentelymaassa.
Suomi liittyi vuoden 1994 alussa Euroopan talousaluetta
koskevaan sopimukseen, ja vuoden 1995 alusta Suomi on ollut Euroopan Unionin
(EU) jäsen.
ETA:an kuuluvat Islannin, Liechtensteinin ja Norjan lisäksi
kaikki 27 EU-maata: Belgia, Bulgaria, Iso-Britannia, Pohjois-Irlanti (lukuun
ottamatta Kanaalinsaaria: Alderney, Guernsey, Jersey, Man-saari), Espanja,
Hollanti, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua,
Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia,
Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari, Viro.
Sveitsi ei kuulu EU/ETA-alueeseen, mutta EU on tehnyt
sopimuksen Sveitsin kanssa henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta ja
sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 noudattamisesta.
Jos henkilö on työskennellyt jossakin EU/ETA-maassa ja jää
työttömäksi ennen kuin työttömyysetuuksien saamiseen tarvittava työssäoloaika on
tullut täyteen, hän voi lukea hyväkseen vakuutus- ja työskentelykausia toisista
EU/ETA-maista.
Uuden asetuksen piirissä olevat - Uuden asetuksen piirissä
olevien henkilöiden vakuutus- ja työskentelykausien ilmoittamiseen käytetään
esitettäviä dokumentteja ja SED-asiakirjoja. Toimivaltainen valtio pyytää
työskentelyvaltiolta tiedot vakuutus- ja työskentelykausista.
Vanhan asetuksen piirissä olevat - Jos henkilöön
sovelletaan vanhaa asetusta 1408/71, tarvitsee henkilö vakuutus- ja
työskentelykausien todistamiseen E301-todistuksen. Sen saa Suomessa, Ruotsissa
ja Tanskassa omasta työttömyyskassasta. Muissa EU/ETA-maissa todistuksen antaa
yleensä työvoimaviranomainen.
Oikeus eri maissa hankittujen vakuutus- ja työskentelykausien
yhteen laskemiseen koskee sekä työntekijöitä että itsenäisiä
ammattiharjoittajia.
Kokonaan työttömän henkilön, joka on viimeksi työskennellyt
muussa kuin asuinvaltiossaan, on ilmoittauduttava työnhakijaksi
asuinvaltiossaan. Lisäksi hän voi ilmoittautua työnhakijaksi
työskentelyvaltiossaan. Etuudet myönnetään asuinvaltiosta ikään kuin hän olisi
viimeksi työskennellyt asuinjäsenvaltiossa.
Osittain tai ajoittain työttömänä olevan henkilön, joka on
viimeksi työskennellyt muussa kuin asuinvaltiossaan, on ilmoittauduttava
työnhakijaksi työskentelyvaltiossaan. Etuudet myönnetään työskentelyvaltiosta
ikään kuin hän asuisi kyseisessä jäsenvaltiossa.
Muu työtön henkilö, joka ei ole rajatyöntekijä ja joka ei palaa
asuinvaltioonsa, ilmoittautuu työnhakijaksi työskentelyvaltiossa.
Työttömällä on oikeus lähteä kolmeksi kuukaudeksi työnhakuun
EU- ja ETA-maihin ja samalla säilyttää oikeutensa lähtömaan
työttömyyspäivärahaan kolmen kuukauden ajan. Päivärahaoikeus ulkomaantyönhaun
aikana on sekä työntekijöillä että itsenäisillä ammatinharjoittajilla.
Työttömyyspäivärahan maksaa lähtömaan viranomainen eli Suomesta työnhakuun
lähtevän henkilön osalta työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos. Jos henkilöön
sovelletaan vanhaa asetusta 1408/71, työttömyyspäivärahan maksaa työnhakumaan
viranomainen sen suuruisena, mihin hakijalla olisi oikeus Suomessa.
Lähdettäessä Suomesta työnhakuun tulee henkilön olla ennen
lähtöä kotimaassa kokonaan työttömänä työnhakijana neljä viikkoa. Kun henkilö
lähtee ulkomaille, hänen on ilmoitettava ulkomaan työnhausta työ- ja
elinkeinotoimistoon (TE-toimisto). TE-toimisto ilmoittaa työttömyyskassalle
työnhakuun lähtemisestä. Hakijan pyynnöstä työttömyyskassa kirjoittaa
esitettävän dokumentin U2 ja antaa sen työnhakuun lähtevälle henkilölle. Mikäli
henkilöön sovelletaan vanhaa asetusta 1408/71, annetaan hänelle E 303 todistus.
Todistusta ei voida kirjoittaa henkilölle, joka on lomautettu. Suomessa
työttömyyskassa antaa lomakkeen pyynnöstä jäsenilleen ja Kansaneläkelaitoksen
toimisto muille kuin kassan jäsenille.
Työnhakijan on ilmoittauduttava kohdemaan työnvälitykseen
työnhakijaksi seitsemän päivän kuluessa, jotta hän voi saada päivärahaa ilman
katkoksia myös muuttoajalta. Mikäli henkilö ilmoittautuu kohdemaan
työnvälitykseen myöhemmin, päiväraha maksetaan ilmoittautumispäivästä lukien.
Työttömyysturvaa maksetaan ulkomaille korkeintaan kolmen
kuukauden ajan, kuitenkin enintään niin kauan kuin 500 päivän enimmäismaksuaikaa
on jäljellä. Jos henkilö ei löydä työtä, hänen on kolmen kuukauden kuluessa
palattava Suomeen ja ilmoittauduttava työ- ja elinkeinotoimistoon, jotta hän
säilyttää oikeutensa työttömyysturvaan.
Jos henkilö ei palaa työnhakijaksi Suomeen kolmen kuukauden
enimmäisajan kuluessa, työttömyyspäivärahaa ei voida maksaa ennen kuin henkilö
on ollut Suomessa työssä tai työ- ja elinkeinoviranomaisen osoittamassa
koulutuksessa neljä viikkoa.
EU- ja ETA-alueen tai muun sopimusmaan ulkopuolella ns.
kolmannessa maassa tehty ulkomaantyö hyväksytään Suomessa työssäoloehtoon vain,
jos henkilö on ollut lähetettynä työntekijänä suomalaisen työnantajan
palveluksessa.
Lähetetty työntekijä kuuluu edelleen Suomen
työttömyysvakuutuksen piiriin. Työnantajan on maksettava sosiaalivakuutusmaksut
Suomeen. Työttömyyskassan jäsenmaksu työskentelyajalta pitää maksaa kassan
sääntöjen mukaisesti.
Työntekijä on ulkomaille lähetetty työntekijä silloin, jos
-
hän tekee palkkatyötä,
-
työnantaja lähettää hänet ulkomaille ja maksaa palkan
tuolta ajalta,
-
henkilö kuuluu työskentelyn ajan Suomen sosiaaliturvan
piiriin ja
-
ulkomaille sijoitus kestää korkeintaan
vuoden.
Lähetetyn työntekijän on pitänyt välittömästi ennen lähtöä
tosiasiallisesti asua Suomessa tai kuulua Suomen sosiaaliturvalainsäädännön
piiriin. Jotta henkilöä voidaan pitää Suomessa asuvana ja siten
työttömyysturvalainsäädännön piiriin kuuluvana, saa ulkomaantyö lähetettynä
työntekijänä kestää enintään vuoden. Työskentelyaikaa voidaan hakemuksesta
jatkaa enintään viiteen vuoteen asti.
Kun henkilö lähtee ulkomaille lähetettynä työntekijänä, on
työnantajan ja työntekijän yhdessä haettava etukäteen päätöstä työntekijän
kuulumisesta Suomen sosiaaliturvan piiriin työskentelyn aikana. Päätöksen tekee
joko Eläketurvakeskus tai Kansaneläkelaitos.
Työttömyyspäivärahan maksamisen edellytyksenä on, että
työssäoloehdon täyttävä työ on vakuutuksenalaista työtä, josta on maksettu
lainmukaiset sosiaaliturvamaksut. Jos Suomessa asuva henkilö tekee
merimieslaissa tarkoitettua työtä ulkomaisessa ulkomaanliikenteeseen
käytettävässä kauppa-aluksessa, edellyttää tämän työskentelyn lukeminen
työssäoloehtoon sitä, että työttömyyskassa on ottanut tällaiselle henkilölle ns.
lisävakuutuksen. Ulkomaalaisella aluksella ei tässä kuitenkaan tarkoiteta
EU/ETA-maiden lipun alla purjehtivia aluksia. Tällaisissa aluksissa
työskentelevien henkilöiden oikeus työttömyysturvaan ratkeaa asetuksen 883/2004
tai 1408/71 perusteella.
Lisävakuutusjärjestelmä on toteutettu kolmessa
työttömyyskassassa: Suomen Merimies-Unionin työttömyyskassassa, Maa- meri- ja
metsäalojen työttömyyskassassa ja Yleinen työttömyyskassa YTK:ssa, joissa on
vakuutettuna merialan työntekijöitä.
|