Ammattiurheilijan työttömyysturvasta

Asiakaspalveluun soittaneelle urheilijalle tuli kertoa, ettei kassan jäseneksi liittyminen urheilijastatuksella valitettavasti onnistu. Tieto ei urheilijaa yllättänyt – hän halusi kuitenkin varmistaa asian työttömyyskassalta. Keskustelimme hetken urheilijoiden työttömyysturvan ongelmallisuudesta ja siitä, kuinka koronapandemia on sysännyt monen ammattiurheilijan ja puoliammattilaisen talouden ahdinkoon. Useat urheilijat ovat pandemia-aikana joutuneet turvautumaan Kelan maksamaan työttömyysetuuteen, jonka suuruus täytenä ilman vähennyksiä on 726 euroa kuukaudessa. Viime vuonna täyden ansiopäivärahan keskiarvo oli puolestaan 1528 euroa kuukautta kohden, joten ero on lyhyesti sanottuna tuntuva.

Urheilua ei voida katsoa kassan jäsenyyden ehdot täyttäväksi työksi, koska urheilijan palkasta ei vähennetä työttömyysvakuutusmaksuja. Lisäksi urheileminen ei välttämättä täytä työsuhteen tunnusmerkkejä, sillä esimerkiksi urheiluseurojen direktiovalta (eli käytännössä urheiluseurojen oikeus johtaa, määrätä ja ohjata urheilijan toimintaa) urheilijoihin nähden vaihtelee eri lajien käytännöissä. Edellä mainituista syistä kassaan liittyminen ei urheilemalla luonnistu. Urheilun ohessa tehty osa-aikainen työ voi avata työttömyyskassan ovet urheilijallekin, mutta pääsy kassan jäseneksi ei vielä välttämättä takaa kattavampaa työttömyysturvaa.

Ensinnäkin urheileminen ei kerrytä ansiopäivärahan työssäoloehtoa, vaikka henkilö olisi työttömyyskassan jäsenenä. Ansiopäivärahaoikeuden muodostumiseen vaadittavan 26 viikon työskentelyn tulee siis koostua jostakin muusta palkkatyöstä, joka täyttää työttömyysturvalain mukaiset edellytykset. Koska urheilua ei hyväksytä työssäoloehdon täyttäväksi työksi, ei urheilusta saatuja tuloja voida myöskään huomioida päivärahan suuruutta määriteltäessä. Kun henkilön päätyön tulot jäävät ansiopäivärahan määrittelyn ulkopuolelle, päivärahan suuruus perustuu vain urheilemisen rinnalla tehtyjen töiden tuloihin eikä tällöin heijastele henkilön todellista tulotasoa. Näiden keskeisten ongelmien taustalla piilee jo aiemmin mainitut seikat: työttömyysvakuutusmaksujen puute ja myös se, ettei urheilija välttämättä ole edes työsuhteisessa asemassa.

Toisekseen työttömyyskassan tulee arvioida ammattiurheilun vaikutukset päivärahaoikeuteen, mikäli urheileminen ei ole päättynyt henkilön tultua ansiopäivärahan hakijaksi. Usein työttömyyskassa tarvitsee tällaisessa tilanteessa TE-toimiston laatiman työvoimapoliittisen lausunnon, jossa arvioidaan urheilemisen vaikutukset kokoaikaisen työn vastaanottamiseen. Käytännössä TE-toimiston kanta voi olla kahdenlainen. Urheilu katsotaan joko päätoimiseksi, jolloin kassa ei maksa etuutta, tai sivutoimiseksi, joka mahdollistaa ansiopäivärahan maksamisen. Urheilusta saadut tulot kuitenkin pääsääntöisesti sovitellaan, eli tulot vähentävät päivärahan määrää.

Työttömyysturvan näkökulmasta monet urheilijoiden kohtaamat haasteet voidaan taklata ottamalla urheilijat ja urheiluseurat työttömyysvakuutusmaksujen piiriin. Asia ei kokonaisuudessaan tietenkään ole näin yksinkertainen. Urheiluseurojen kulujen kasvattaminen työttömyysvakuutusmaksuilla vaikuttaisi pidemmässä juoksussa esimerkiksi urheilijoiden palkkatasoon ja mahdollisesti myös seuran toimintaedellytyksiin. On syytä muistaa, että etenkin nyt urheiluseurat ovat joutuneet taloudellisesti erittäin koville koronakriisistä johtuvien rajoitusten vuoksi. Lisäksi huolta herättävät veikkausvaroista jaettavien tukien suuruudet tulevaisuudessa. Seurojen toimintaa ei voida ajaa liian ahtaalle, sillä seuran taloudellinen hyvinvointi takaa urheilijallekin parhaat olosuhteet onnistumiselle ja kehittymiselle.

Työttömyysvakuutusmaksujen huomioiminen selkeyttäisi työttömyysturvaa kuitenkin vain niiden urheilijoiden osalta, joiden tulkitaan olevan työsuhteessa urheiluseuraan ja joille urheiluseura maksaa palkkaa. Näin ollen urheilijat, joiden osalta nämä kriteerit eivät toteutuisi, jäisivät yhä työttömyysturvan näkökulmasta epämääräiselle katvealueelle. Urheilu ei vieläkään mahdollistaisi jäsenyyttä palkansaajakassassa, ja toisaalta yrittäjille tarkoitetun Yrittäjäkassan jäseneksi ei pääse pelkästään sillä perusteella, että henkilö ei ole työsuhteessa. Urheilija voi saavuttaa jäsenkelpoisuuden Yrittäjäkassassa itseasiassa jo nykylainsäädännönkin puitteissa, jos urheilija harjoittaa toimintaansa esimerkiksi toiminimen muodossa ja täyttää muut Yrittäjäkassan jäsenehdot. Käytännössä realiteetit ja mahdollisuudet tämänkaltaiseen järjestelyyn vaihtelevat, ja ainakin tähän asti urheilijat ovat olleet varsin harvinaista jäsenkuntaa Yrittäjäkassassa.

Loppukaneettina on todettava, että ammattiurheilijalla ei ole samanlaista tukiverkkoa kuin suurimmalla osalla palkansaajista. Koronapandemia on osoittanut, että tukiverkon puuttumisen myötä urheilijoilla on riski ajautua epätasa-arvoiseen asemaan, joka perustuu ennemmin ammattikunnan ympärille muodostuneisiin rakenteisiin kuin yksilön valintoihin ja tekoihin. Me työttömyyskassoissa seuraamme kiinnostuneina urheilijoiden sosiaaliturvan kehittymistä ja toivotamme urheilijat lainsäädännön muuttuessa lämpimästi tervetulleiksi työttömyyskassan jäseniksi.

Petteri Syväoja

Työttömyyskassa Aarian palvelupäällikkö, sosiaaliturvasta kiinnostunut kasvatustieteilijä ja jalkapallokenttien aladivarijyrä.

Petteri Syväoja

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.