Onko työttömyysturvaa uudistettu tarpeeksi?

Puoliväliriihen yhteydessä on esitetty arvioita siitä, että työttömyysturvaa ei uskalleta uudistaa tai muuttaa. Työttömyysturvan parissa viimeiset 10 vuotta työskennellyttä tämä tahtoo hymyilyttää.

Viimeisen vuosikymmenen aikana työttömyysturvalakiin on tehty noin 80 lakimuutosta. Tänä aikana on muun muassa korotettu työttömyysetuuksia, laskettu etuuksia, lyhennetty kestoa ensin yhdellä tavalla ja myöhemmin toisella, kannustettu osa-aikatyöhön suojaosalla, osa-aikatyön määritelmän laventamisella sekä pienimuotoisen ja lyhytkestoisen yritystoiminnan helpotuksilla. Lisäksi on helpotettu ja vaikeutettu ikääntyneiden pääsyä etuuksille.

Osa muutoksista on ollut vähemmän linjakkaita. Katsotaan vaikka jojomaista tapaa, jolla työttömyyden alussa asetettavaa omavastuuaika on liikkunut edestakaisin viiden ja seitsemän päivän välillä: Vuoteen 2014 asti omavastuuaika oli seitsemän päivää, vuosina 2014-2016 viisi päivää, vuonna 2017 seitsemän päivää ja vuodesta 2018 alkaen taas viisi päivää. Viimeisimmästä lyhennyksestä viiteen päivään sovittiin ennen, kuin pidennys seitsemään päivään oli ehditty tehdä. Vuoden 2016 lopussa saatoimme siis samanaikaisesti kouluttaa etuuskäsittelijöitä kahdesta lakimuutoksesta, jossa ensimmäisessä pidennetään omavastuuaika seitsemään päivään ja toisessa lyhennetään takaisin viiteen. Tehokasta, tavallaan.

On ymmärrettävää, että työttömyysturvaan kohdistuu erityinen muutospaine, sillä sillä on laajoja taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Kuitenkin juuri siksi, että työttömyysturva on niin merkittävä, nopeaan viilailuun ei aina olisi syytä lähteä. Oma toiveeni ei näin ollen olisi suurempi rohkeus muutosten tekemiselle, vaan pikemminkin suurempi maltti muutosten valmistelussa. Tämä voisi mahdollistaa entistä paremmin linjakkuuden muutosten välillä ja muutosten vaikutusten järjestelmällisen seurannan ja arvioinnin.