Ansiosidonnaisen kannustinloukuista

Ansiosidonnaisen kannustinloukuista on puhuttu viime aikoina paljon työttömyysturvan porrastuksen yhteydessä.

Joku vetoaa kannustinloukuista puhuttaessa töitä välttelevään tuttuun. Toinen taas laskee, mikä ansiopäivärahan suuruus olisi 6 000 euron kuukausipalkalla (2 350 euroa) ja päättelee tästä, että työ ei Suomessa kannata. Kolmas kaivaa esiin kaavion päivärahakauden lopun ”työllistymispiikistä”, joka koskettaa kokonaista 1 %:a päivärahan saajista.

Tutun tutun todistusta vähättelemättä, keskustelussa voisi huomioida myös seuraavat seikat:

  1. 6 000 euron kuukausipalkka on kortistossa harvinainen. Työttömät eivät ole hyvätuloinen ryhmä. Päinvastoin, ansiopäivärahan saajat erottuvat muusta väestöstä niin, että työttömyyttä edeltävät palkkatulot jäävät muita matalammiksi. Tyypillisesti työttömyyttä edeltävä palkka on ansiopäivärahan saajilla 1 500–2 500 euroa. Sellaisia henkilöitä, joilla olisi ennen työttömyyttään ollut yli 5 000 euron tulot, on useimpina vuosina noin 3 % päivärahan saajista. Tilastoissa näkyy se, minkä arkijärkikin sanoo: työttömyys koskee pääosin muita, kuin hyvässä työmarkkina-asemassa olevia ja hyvätuloisia ihmisiä.
  2. Jos henkilöllä on mahdollisuus työllistyä koulutusta ja kokemustaan vastaavaan työhön, hänen ehdottomasti kannattaa mennä töihin. On totta, että 6 000 euron ansioilta työttömäksi jääneen ei kannata ottaa vastaan kokoaikatyötä, jossa palkka on alle 2 300 euroa. Kysymys tässä kuuluukin, haluammeko hänen ottavan tuon työn? Olisiko järkevämpää hakea vaikka pari kuukautta kauemmin töitä, jos silloin on jälleen mahdollisuus entisen suuruiseen palkkaan? VATT on todennut, että työllistyminen omaa osaamista vastaaviin töihin on toisinaan niin edullista valtiolle, että se kuittaa pidempien työttömyysjaksojen haitat. Jos emme välitä tästä ja katsomme, että jokaisen on aina otettava vastaan mikä tahansa työ, ei silti ehkä kannata muuttaa järjestelmää koko porukalle. Niin kuin kohdassa 1 todettiin, kyse on melko pienestä ryhmästä. Suurimmalla osalla ei ole varaa valita työttömyyden ja työn välillä.
  3. Nettoansioiden tasolla etuuden suuruinen palkkatyökin on kannattavampi, kuin etuudella olo. Tämä johtuu siitä, että päivärahaa verotetaan palkkaa kovemmin.
  4. Työn kannustavuus syntyy pelkän työttömyysturvajärjestelmän sisällä myös muista seikoista. Tällaisia ovat esimerkiksi mahdollisuus kerryttää uutta päivärahakautta niin, että ei tipu perusturvaetuudelle ja se, että päivärahakausi kuluu työnteon aikana hitaammin.
  5. (Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä.) Usean tutkimuksen mukaan näyttäisi, että kannustinloukkuja ei työttömyysturvasta juuri löydy. VATT:n tutkimuksen mukaan työttömyysturvassa ei ole osa-aika- tai keikkatöitä koskevia kannustinloukkuja. Muutaman vuoden takaisen OECD:n maaraportin mukaan Suomessa työllistytään uudelleen kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen nopeasti.

Työttömyysturvakeskustelua seuratessa mietin joskus, onko niin kovin erilaisten näkemysten taustalla osittain kyse väärinymmärryksestä. On nimittäin eri asia sanoa, että työttömyysturvassa on kannustinloukkuja, kuin että kannustinloukut koskettavat työttömiä. Erityisesti perusturvalla olevat työttömät joutuvat usein turvautumaan toimeentulotukeen ja toimeentulotuessa on merkittäviä kannustinloukkuja. Nämä kaksi eri väitettä johtavat kuitenkin aivan erilaisiin lopputulemiin. Siksi olisi hyvä olla tarkka siinä, mistä oikeastaan puhuu.

Voi olla, että työttömien kannustinloukuilla tarkoitetaan joskus toimeentulotuen kannustinloukkuja. Jos tilanne on tämä, voin todeta, että olen täysin samaa mieltä. Toivottavasti tällöin huomataan myös se, että merkittävin piirre sosiaaliturvajärjestelmässä, joka pitää työttömät poissa toimeentulotuelta, on ansioturva.

Anni Alaja

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön tiedottaja. Yhteiskuntatieteilijä ja työttömyysturvan asiantuntija. Helsingissä asuva lahtelainen ja innokas, joskin melko onneton jalkapalloilija.

Anni Alaja

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.