Siirry sisältöön

Kunnan velvoitetyöllistetty – työttömien eliittiä?

Voidaanko yli 57-vuotiasta pitkäaikaistyötöntä kutsua työttömien eliittiin kuuluvaksi? Kyllä voidaan, vastattiin 14.9.2020 YLE TV 1:n esittämässä MOT:ssa. Eliittiin ikääntyneet työttömät nostaa MOT:in mukaan velvoitetyöllistämisjärjestelmä.

Perinteisesti Suomessa ajatellaan, että vaikeasti työllistyvien pitkäaikaistyöttömien tilanne on heikko ja yhteiskunnan pitäisi keksiä keinoja, joilla syrjäytymisvaarassa olevat voidaan pelastaa takaisin työelämään.

Ikävä kyllä yleistä on myös asettaa vastakkain kaksi heikossa asemassa olevaa ihmisryhmää. Tähän sortuu myös MOT verratessaan ansiosidonnaisella päivärahalla olevaa ikääntynyttä pitkäaikaistyötöntä ja juuri lukiosta valmistunutta ja työelämään siirtynyttä, mutta nyt lomautettua nuorta. Kummankaan tilanne ei ole helppo, muttei kumpikaan ole toisensa tilanteeseen syypää.

Jo yli 50-vuotiaiden uudelleentyöllistyminen on merkittävästi vaikeampaa kuin alle 50-vuotiaiden. Tämän vuoksi yli 57-vuotiaiden työllistämiseksi on käytetty kuntien velvoitetyöllistämisjärjestelmää. Nuorten työllistymistä edistetään muilla toimilla. Hyvä esimerkki on nuorisotakuu, joka lupaa jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, työkokeilu- opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikan kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Ikääntyneiden velvoitetyöllistäminen on lakisääteinen palvelu, jossa kaupungin on tietyin ehdoin tarjottava työtä yli 57-vuotiaille työnhakijoille, joiden työttömyyspäiväraha-aika on täyttymässä ennen 61-vuoden ikää. Kun työssäoloehto hankitaan velvoitetyöllä, ei päivärahaa määritellä uudelleen velvoitetyön palkasta, ellei palkka tästä työstä ole ollut aikaisempaa palkkaa suurempi. Velvoitetyöllistäminen koskee niin ansiosidonnaisella kuin peruspäivärahalla olevia yli 57-vuotiaita työnhakijoita.

On tärkeää huomata, että velvoitetyö on viime sijainen työllistämistoimi, joka käytännössä tarkoittaa sitä, ettei työnhakijalle ole ollut tarjota koulutusta, työtä tai onnistuneita työllistämistoimia. Velvoitetyöhön joudutaan, ei päästä. Se on viimeinen tarjous, kun mitään muuta ei enää ole jäljellä.

Velvoitetyöllistetty on joutunut syrjään työelämästä nuorimmillaan 55-vuotiaana – painajainen, johon yksikään työssäkäyvä ei toivo joutuvansa. Hänellä on takanaan pitkä työttömyysjakso, jonka aikana hän ei ole löytänyt keinoa palata takaisin työelämään.

Vähintä mitä yhteiskunnalla on hänelle tarjota, on kunnan tarjoama velvoitetyöpaikka. Sen avulla työtön voi varmistaa pysymisen edes ansiosidonnaisella päivärahalla, kun työ päättyy jälleen 6 kuukauden jälkeen.

Työn jälkeen edessä ei ole uusi urapolku tai koulutuspaikka, vaan työttömyys. Ja kun vihdoin syntymäpäivillä juhlitaan 62-vuotispäivää, voi työtön päästä odottamaan eläkettä työttömyysturvan lisäpäiville. Siirtyä eläkeputkeen odottamaan kunnialliseksi katsottuja ja ansaittuja eläkepäiviä.

Suomessa työllä on itseisarvo ja se määrittelee ihmistä turhankin paljon. Työttömyys on vaikeaa paitsi taloudellisesti niin myös sosiaalisesti ja henkisesti. Harvassa ovat ihmiset, jotka ovat lapsena ystäväkirjaan kirjoittaneet haaveammatikseen pitkäaikaistyötön.

Eläkeputki ja velvoitetyö ovat tapoja koettaa paikata työelämämme kovuutta. Ikääntyneen työntekijän arvostus näkyy yt-neuvotteluissa irtisanottujen listalla, kutsumattomuutena työhaastatteluihin ja jopa te-toimiston hiljaisuutena työttömyyden aikana. Oikeus toimeentuloon ja arvokkaaseen siirtymiseen työelämästä eläkepäiville ei pitäisi tehdä työttömästä työttömien eliittiä.

Jenni Korkeaoja

Suomen Elintarviketyöläisten Työttömyyskassan johtaja. Valtiotieteiden maisteri, josta piti tulla kirjallisuustieteilijä. Kansalaisjärjestötoiminta ja opiskelijaliike veivät minut valvomaan työkseni ensiksi opiskelijoiden ja sitten duunareiden etua. Kahden lapsen äiti, ylpeä feministi ja toimelias kaupunginosa-aktiivi.

Jenni Korkeaoja