19 huhtikuun, 2018

Työttömyyskassojen rooli Suomessa kasvaa

Työttömyyskassoilla on Suomessa pitkät perinteet. Ensimmäinen työttömyyskassa aloitti toimintansa jo vuonna 1895 Kirjaltajaliiton yhteydessä. Vuonna 1917 tuli voimaan työttömyyskassoja koskeva asetus, jossa määriteltiin edellytykset työttömyysavustuksen saamiselle. Samalla kassojen toimintaa alettiin rahoittaa yleisistä varoista.

Ennen kuin asetus työttömyyskassoista tuli voimaan, eduskunta pohti vaihtoehtoista työttömyysturvajärjestelmää, kaikkia koskevaa yleistä vakuutusta. Työttömyyskassajärjestelmän eduksi kuitenkin katsottiin muun muassa se, että kassan jäsenet eli vakuutetut toimivat samanlaisilla työaloilla, jolloin heidän työttömyysriskinsä on helpompi arvioida.

Työttömyyskassojen maksama työttömyysavustus oli pitkään kaikille samansuuruinen, kunnes vuonna 1985 tuli voimaan laki veronalaisesta ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta. Kassojen jäsenten työttömyyden aikainen toimeentulo parani merkittävästi, sillä työttömyyttä edeltänyt palkkatulo määräsi päivärahan suuruuden.

Työttömyyskassat ovat ajan myötä saaneet uusia tehtäviä ja etuuksia hoidettavakseen. 1990-luvulla kassojen maksettavaksi annettiin koulutustuki, koulutuspäiväraha ja vuorottelukorvaus. Uusilla etuuksilla haluttiin tukea erityisesti opiskelua ja helpottaa työssäkäyvien jaksamista sekä edistää työllistymistä.

Koulutustuki ja koulutuspäiväraha ovat sellaisenaan jo poistuneet tai ne on siirretty osaksi nykyistä ansiopäivärahajärjestelmää. Vuorottelukorvaus sen sijaan on edelleen yksi kassojen maksamista etuuksista, mutta kuinka kauan? Kassojen vuorottelukorvausmenot ovat puolittuneet kolmen vuoden takaisesta. Suurimpana syynä tähän ovat varmasti olleet heikentävät lakimuutokset: vuorotteluvapaalle pääsyä on vaikeutettu nostamalla vaadittu työhistoria 20 vuoteen, korvauksen tasoa on laskettu ja sen enimmäiskestoa lyhennetty vuodesta puoleen vuoteen.

Viimeisimpien lakimuutosten myötä ansiopäivärahalla on voitu tukea työttömyysaikana aloitettua yritystoimintaa ja kassat ovat saaneet uuden liikkuvuusavustus-nimisen etuuden hoidettavakseen. Kassojen tehtävät laajentuvat muutaman vuoden sisällä huomattavasti edelleen, mikäli suunnitteilla olevan maakuntauudistuksen seurauksena työ- ja elinkeinotoimistojen tehtäviä siirtyy kassoille. Kassat voisivat jatkossa hoitaa osan TE-toimistojen tehtävistä, kuten yleisten työvoimapoliittisten edellytysten sekä työnhakijan yritystoiminnan ja opiskelun vaikutuksen tutkimisen. Ihannetilanne työttömyyskassassa asioivan henkilön kannalta olisi varmasti se, että hakija voisi hoitaa koko prosessin yhden luukun periaatteella. Ikävä kyllä tämä ei näytä toteutuvan uudistuksen jälkeenkään, sillä TE-toimistojen nykyisin hoitama seuraamusjärjestelmä (karenssien asettaminen) vaatii merkittävää julkisen vallan käyttöä, jota kassoilla ei katsota olevan. Perustuslain mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle, eivätkä työttömyyskassat ole perustuslaissa tarkoitettuja viranomaisia. Seuraamukset voisi asettaa vain joku toinen viranomainen, kuten maakunta.

Blogikirjoitusta varten perehdyin hieman vuonna 1917 voimaan tulleeseen työttömyyskassoja säätelevään asetukseen, jossa mainitaan työttömyysavustuksen saamisen edellytyksistä seuraavasti:

”Työttömyyskassan osakkaalla älköön olko oikeutta saada avustusta, ennenkuin hän on siinä kassassa ollut osakkaana vähintäin kuusi lähinnä edellistä kuukautta ja siltä ajalta suorittanut säädetyt maksunsa, älköön myöskään, ennenkuin hän on ollut työttömänä säännöissä määrätyn odotusajan, joka ei saa olla kuutta päivää lyhempi eikä viittätoista päivää pitempi.”

Mielenkiintoista oli huomata, että ansiopäivärahan saajalta edellytetään tänäkin päivänä vähintään kuuden kuukauden pituista työssäoloa (työssäoloehto) ennen päivärahalle pääsyä ja etuuden maksaminen voidaan aloittaa vasta viiden päivän pituisen odotusajan (omavastuuaika) jälkeen. 9-vuotisen kassaurani aikana työssäoloehdon pituus on lyhentynyt asteittain 10 kuukaudesta nykyiseen kuuteen kuukauteen, kun taas omavastuuaika on kokenut enemmän vaihtelua – ensin se oli seitsemän päivää, josta se lyheni vuonna 2014 viiteen päivään. Vuonna 2017 sitä pidennettiin seitsemään päivään, kunnes tämän vuoden alussa omavastuuaika lyheni taas viiteen päivään.

Mielestäni oman jäsenkunnan työolojen tunteminen on yhä edelleen kassajärjestelmän kulmakivi myös siksi, että voimme antaa jäsenillemme nimenomaan ammattialaan liittyvää palvelua. Tietämällä työolojen poikkeavat piirteet voimme taata päätösten oikeellisuuden. Kassojen päätökset perustuvat lakiin ja on jokaisen etu, että lainsäädännön tarkoitus toteutuu mahdollisimman hyvin.

Koen, että työttömyyskassojen rooli Suomessa on muuttunut yhä tärkeämmäksi ja toivon, että kassat voisivat tulevien muutosten myötä palvella jäseniä entistä paremmin yhden luukun palvelumallilla. Tähän on jo nyt olemassa hyvät valmiudet. Työttömyyskassojen tekemien asiakastyytyväisyyskyselyjen tulokset osoittavat, että työttömyyskassojen toimintaan luotetaan. Erityisen tyytyväisiä jäsenet ovat ammattitaitoiseen ja osaavaan henkilökuntaan sekä kassojen tarjoamaan sähköiseen asiointipalveluun. Etuuden hakeminen muuttuu entistä vaivattomammaksi ja hakemusten käsittely nopeutuu tulorekisterin ansiosta, kun hakijoiden tulo- ja etuustiedot saadaan suoraan rekisteristä.