TYJ:n lausunnot

Asia: VN/35359/2025

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Esityksessä ehdotetaan muutettavan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ää seuraavasti:

Eläkkeenmaksajan on annettava Verohallinnolle eläkettä koskevat tiedot. Etuudenmaksajan on annettava Verohallinnolle alkavaa etuutta koskevat tiedot. Verohallinto voi 2–6 ja 8 momentin osalta antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista, tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta sekä rajoittaa tiedonantovelvollisuutta tilanteissa, joiden merkitys on taloudellisesti tai verovalvonnallisesti vähäinen.

Hallituksen esityksen mukaan tiedot annettaisiin etukäteen suoritusten saajien ennakonpidätystietojen laskemista varten.

Ansiopäivärahaetuuden osalta esitys on ongelmallinen. Esityksestä ei ilmene tarkemmin ilmoitusvelvollisuuden sisältö, vaan se jää verohallinnon myöhemmän ohjeen varaan.

Ansiopäiväraha maksetaan jälkikäteen hakijan hakemuksen perusteella kuukausittain. Hakemusperusteisissa etuuksissa niiden määrä selviää vasta hakemuksen käsittelyssä ja etuus maksetaan hakemuksen käsittelyn yhteydessä. Lisäksi etuuden määrä voi vaihdella kuukausittain esimerkiksi hakijan osa-aikatyön takia. Etuudenmaksajalla ei näin ollen pääsääntöisesti ole etukäteen tiedossa:

• myönnetäänkö etuutta lainkaan
• mikä on lopullinen etuuden määrä
• miltä ajalta etuutta maksetaan
• tuleeko takautuvia maksuja
• muuttuvatko tiedot käsittelyn aikana
• kuinka kauan etuutta maksetaan

Näin ollen esityksessä vaadittua ennakkoilmoitusta ei ole mahdollista antaa ennen ratkaisun tekemistä.

Näin ollen työttömyyskassalla ei ole käytännössä mahdollisuutta toimittaa luotettavaa ennakkotietoa ennen asian ratkaisemista. Sääntelyssä tulisi selventää, mitä tietoja maksajalta edellytetään tilanteissa, joissa etuuden määrä ei ole vielä tiedossa tai muuttuu käsittelyn aikana.

Epäselväksi jää, voidaanko ennakkoilmoitusta antaa tai millä tasolla. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että se joka tapauksessa lisäisi työttömyyskassojen hallinnollista taakkaa. Lisäksi on huomioitava, että verottajan menettelyt eivät saisi vaikuttaa hidastavasti etuuksien maksatukseen. Ennakkotietojen ilmoittaminen viranomaiselle ei saisi pidentää maksuprosessia ja siirtää maksupäiviä etuuksissa, joista jäsenten toimeentulo on riippuvainen.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/37864/2025

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Esityksessä ehdotetaan työvoimaviranomaisen tehtäviä laajennettavaksi siten, että työvoimaviranomaiselle säädettäisiin uusi tehtävä myöntää yhdistyksille ja säätiöille työvoimapalveluna rahoitusta hanketoimintaan, joka kohdennettaisiin pitkään työttömänä olleiden työttömien työnhaun ja työllistymisen yleisten edellytysten edistämiseen. Myönnettävästä tuesta käytetään ehdotuksessa nimeä työllisyyspoliittinen tuki.

Hallituksen esitysluonnoksen sivun 15 mukaan ”Työvoimaviranomainen ei antaisi työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle työvoimapoliittista lausuntoa uuden työllisyyspoliittisen tuen piiriin kuuluviin palveluihin osallistumisesta, koska osallistumisella ei olisi vaikutusta oikeuteen saada työttömyysetuutta. Työvoimaviranomainen ottaisi palveluun osallistumisen kuitenkin huomioon etuusoikeuden palautumista ratkaistaessa, jos työnhakijalle on asetettu työssäolovelvoite tai hänellä ei olisi toistaiseksi oikeutta työttömyysetuuteen koulutusta vailla olevia alle 25-vuotiaita nuoria koskevan, työttömyysturvalain 2 luvussa säädetyn rajoituksen takia.”

Esitysluonnoksen mukaan palveluun osallistumisesta ei siis annettaisi maksajalle lausuntoa tai välitettäisi tietoa. Annettaisiinko maksajalle kuitenkin lausunto työssäolovelvoitteen täyttymisestä ja etuusoikeuden palautumisesta, kuten nykyisinkin, jos velvoite olisi täyttynyt työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain uuden 108 §:n mukaisen toiminnan perusteella?

Vaikkakin esityksestä on ymmärrettävissä, ettei uusi tuen aikainen toiminta kerrytä palkansaajan työssäoloehtoa, voisi sen ilmaista esityksessä myös suoraan. Lausuntopalvelun liitteenä olevassa arviomuistiossa (”Lausunnolle TEM_arviomuistio 18.12.2025”) todetaan vain yleisellä tasolla, että julkiset työvoimapalvelut ovat ei-työsuhteisia toimia.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/20549/2026

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Yhteisjärjestöllä ei ole lausuttavaa esityksen johdosta. Yhteisjärjestö toteaa kuitenkin, että vastaavaa muutosta luopua käsittelijän nimen mainitsemisesta tulisi tarkastella osana laajempaa kokonaisuutta myös ansiosidonnaisessa työttömyysturvassa.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/6791/2026

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Yleistä

Esitysluonnoksen mukaan KEHA-keskuksen työvoimaviranomaisille tarjoama oikeudellinen tuki, osaamisen kehittämisen tuki sekä valtakunnalliset asiakas- ja neuvontapalvelut lakkautettaisiin. Esityksen perustelujen mukaan tavoitteena on selkeyttää KEHA-keskuksen ja kuntien työvoimaviranomaisten välistä tehtävänjakoa, poistaa päällekkäisiä tehtäviä sekä vahvistaa työvoimaviranomaisten omaa vastuuta palvelujen järjestämisestä, lain soveltamisesta, henkilöstön osaamisesta ja asiakasneuvonnasta.

Esityksen tavoitteita roolien ja vastuiden selkeyttämisestä voidaan pitää ymmärrettävinä ja hyvinä. Muutosta ei tulisi kuitenkaan toteuttaa tavalla, joka heikentää asiakkaiden yhdenvertaisuutta, työttömyysturvan toimeenpanon yhdenmukaisuutta, päätöksenteon laatua tai työvoimaviranomaisten ja etuuden maksajien välistä yhteistyötä.

Työttömyysturvan toimeenpano perustuu työvoimaviranomaisten työvoimapoliittisiin lausuntoihin sekä Kelan ja työttömyyskassojen etuuspäätöksiin. Tämän vuoksi työvoimaviranomaisten soveltamiskäytäntöjen yhdenmukaisuudella on suora ja välitön vaikutus etuuden maksajien ratkaisutoimintaan ja asiakkaiden oikeusasemaan. Alueellisesti eriytyvät tulkinnat voivat heikentää työttömien yhdenvertaisuutta ja lisätä muutoksenhakuja kuormittaen valitusasteita.

Yhteisjärjestö toivoo, että esityksessä tunnistettuja toimeenpano- ja yhdenvertaisuusriskejä arvioitaisiin vielä tarkemmalla tasolla. KEHA-selvityksen ja esitysluonnoksen havainnot osoittavat, että oikeudellisen tuen lakkauttamiseen liittyy todellinen riski lain tulkintojen alueellisesta eriytymisestä ja asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun heikkenemisestä. Tätä riskiä ei tule pitää hajautetun järjestämisvastuun väistämättömänä seurauksena, vaan sen hallitsemiseksi tarvitaan selkeä valtakunnallinen tukirakenne oikeudellisen tuen, osaamisen kehittämisen, tiedonvälityksen ja yhtenäisten soveltamiskäytäntöjen turvaamiseksi.

Oikeudellisen tuen lakkauttaminen

Esitysluonnoksessa todetaan, että ehdotetut muutokset voivat vaikuttaa työnhakijoiden yhdenvertaiseen kohteluun. Vaikutusten arvioidaan perustuvan erityisesti siihen, että KEHA-keskuksesta lakkautettavien tehtävien uusi toimeenpanorakenne saattaa lisätä alueellisia eroja.

Lisäksi esitysluonnoksessa todetaan, että valtakunnallisen oikeudellisen tuen lakkauttaminen aiheuttaisi riskin alueellisen variaation lisääntymisestä, kun valtakunnalliset oikeudelliset konsultaatiot ja ohjeistukset poistuisivat työvoimaviranomaisten työn tukimuotona. Variaatio voisi johtua lakien alueellisten tulkintaerojen kasvusta ja johtaa työnhakijoiden yhdenvertaisen kohtelun heikkenemiseen.

Yhteisjärjestö toivoo, että edellä mainittuja riskejä arvioitaisiin siitä näkökulmasta, että miten riskiä voitaisiin hallita. Arvioinnissa tulisi käsitellä erityisesti, miten valtakunnallisen lain soveltamisen yhdenmukaisuus turvataan, miten eri työllisyysalueiden riittävä osaaminen varmistetaan, miten tulkintaeroja seurataan, miten etuuden maksajat saavat ajantasaista tietoa soveltamiskäytännöistä ja miten ehkäistään muutoksenhakujen lisääntyminen.

Työvoimapoliittinen lausunto sitoo etuuden maksajaa työvoimaviranomaisen toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä. Alueellisesti vaihtelevat tulkinnat voivat siten johtaa siihen, että samanlaisessa tilanteessa olevien hakijoiden oikeus työttömyysetuuteen määräytyy eri tavoin riippuen siitä, minkä työvoimaviranomaisen asiakkaana henkilö on.

Esitysluonnoksen mukaan KEHA-keskuksen oikeudellinen tuki ei ole ollut oikeudellisesti sitovaa, vaan yhdenmukaisia soveltamiskäytäntöjä tukevaa neuvontaa ja tukimateriaalia. Yhteisjärjestö toteaa, että tuen sitomattomuus ei poista sen tarvetta. Päinvastoin valtakunnallisella, asiantuntevalla ja perustellulla tuella voidaan nimenomaan edistää lain yhdenmukaista soveltamista ilman, että kuntien muodollista toimivaltaa kavennetaan.

KEHA-selvityksessä on todettu, että valtakunnallisille soveltamisohjeille on tarvetta, koska ilman niitä lain tulkinnat pirstaloituvat paikallisesti. Tämä puoltaisi sitä, ettei oikeudellista tukea tulisi lakkauttaa ainakaan ilman korvaavaa valtakunnallista rakennetta.

Esitysluonnoksen mukaan KEHA-keskuksen oikeudellinen tuki vastaanotti vuonna 2025 noin 600 oikeudellista konsultaatiopyyntöä, joihin vastaaminen edellytti juridista syväosaamista. Määrä osoittaa, että työvoimaviranomaisilla on tosiasiallinen tarve valtakunnalliselle oikeudelliselle asiantuntijatuelle.

On tärkeää, että oikeudellisen tuen lakkauttaminen ei johda työttömyysturvaa koskevien tulkintojen eriytymiseen. Työttömyyskassat ratkaisevat etuushakemuksia työvoimapoliittisten lausuntojen perusteella. Ennen kaikkea henkilön oikeusturvan, mutta myös työttömyyskassojen toimeenpanon kannalta, on oleellista, että lausuntokäytännöt säilyvät mahdollisimman yhdenmukaisina eri työllisyysalueilla.

Lisäksi mahdolliset virheelliset työvoimapoliittiset lausunnot aiheuttavat usein valituksia, jotka työllistävät työvoimapoliittisen lausunnon antajaa, työttömyyskassaa sekä valitusasteita. Tämä vaikuttaa jonkin verran myös valitusasteiden kuormittumiseen. Ikävimmissä tapauksissa hakijoiden oikeus päivärahaan peruuntuu lausunnon korjaamisen myötä ja se aiheuttaa edellä mainittujen lisäksi takaisinperintää ja voi olla omiaan aiheuttamaan yleistä epäluottamusta viranomaisten toimintaa kohtaan.

Osaamisen kehittämisen tuen lakkauttaminen

Esitysluonnoksen mukaan myös työvoimaviranomaisille suunnattu osaamisen kehittämisen tehtävä lakkautettaisiin pääosin. Jatkossa kuntien työvoimaviranomaiset vastaisivat kokonaisvaltaisesti oman henkilöstönsä perehdyttämisestä ja osaamisen kehittämisestä.

KEHA-keskus on tukenut osaamista muun muassa valtakunnallisilla koulutuksilla, verkko-oppimisympäristöllä, perehdyttäjä- ja kouluttajaverkostolla sekä valtakunnallisilla tapahtumilla ja infotilaisuuksilla.

Yhteisjärjestö huomauttaa, että kun kyse on lakisääteisen tehtävän hoitamisesta, osaamisen kehittäminen ei ole vain työnantajavelvollisuus tai paikallinen koulutuskysymys. Työttömyysturvan toimeenpanossa osaamisen tulee olla valtakunnallisesti riittävän yhdenmukaista. Sama lainsäädäntö on voimassa koko maassa, ja asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu edellyttää yhteistä ymmärrystä lain soveltamisen perusteista.

Esitysluonnoksen ja KEHA-selvityksen mukaan osaamisen kehittämisen palvelut ovat saaneet hyvää palautetta kuntien henkilöstöltä, vaikka työllisyysalueiden johdon näkemykset koulutusten tarpeellisuudesta vaihtelevat. Selvityksessä on myös todettu, että KEHA:n koulutuksia on pidetty täydentävinä koulutuksina ja perehdytystukea on pidetty hyödyllisenä erityisesti henkilöstövaihtuvuuden vuoksi.

Yhteisjärjestö toteaa, että työttömyysturvan toimeenpano on oikeudellisesti vaativaa, ja henkilöstövaihtuvuus lisää riskiä soveltamisosaamisen alueellisesta vaihtelusta. Jos valtakunnallinen koulutus- ja perehdyttämistuki poistuu, myös työvoimapoliittisten lausuntojen laatu ja sisältö voivat vaihdella. Osaamisen kehittämisen tuen lakkauttamisen vaikutuksia olisi syytä arvioida tarkemmin erityisesti työttömyysturvalain soveltamisen yhdenmukaisuuden, lainsäädäntömuutosten toimeenpanon, henkilöstövaihtuvuuden, pienempien työllisyysalueiden erityisosaamisen sekä työvoimapoliittisten lausuntojen laadun ja perustelujen näkökulmasta.

Yhteisjärjestö pitää tärkeänä, että KEHA-keskuksen osaamisen kehittämiseen liittyvien tehtävien lakkauttaminen ei katkaise toimivaksi osoittautunutta koulutus- ja yhteistyömallia työvoimaviranomaisten ja työttömyyskassojen välillä. KEHA-keskuksen mahdollistamana Yhteisjärjestö on voinut järjestää työvoimaviranomaisille kohdennettuja koulutuksia työttömyysturvasta kassojen näkökulmasta, jotka ovat tavoittaneet laajasti työllisyysalueita. Vastaavasti KEHA-keskuksen kautta on järjestetty työttömyyskassoille työvoimaviranomaisen näkökulmaa avaavaa koulutusta. Olisi tärkeä huomioida jatkovalmistelussa, miten varmistetaan jatkossakin valtakunnallinen toimintamalli työttömyysturvaan liittyvälle koulutusyhteistyölle ja tiedonvaihdolle työvoimaviranomaisten ja työttömyyskassojen välillä.

Valtakunnalliset asiakas- ja neuvontapalvelut

Esityksen mukaan KEHA-keskus ei jatkossa antaisi työttömyysturvan yleisneuvontaa, vaan sen neuvontavelvollisuus rajautuisi hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen omaan toimivaltaan kuuluviin tehtäviin. Ehdotuksen mukaan ”Esitetty muutos kaventaisi KEHA-keskuksen antaman työttömyysturvaneuvonnan laajuutta, koska se ei enää hoitaisi ns. työttömyysturvan yleisneuvontatehtävää, joka on sisältänyt työvoimaviranomaisten asiakkaiden yleisluontoista neuvontaa työttömyysturvaan liittyvissä asioissa.”

Työttömyysturvaa koskevan yleisneuvonnan poistumisen yhteydessä olisi tärkeää varmistaa selkeä neuvontavastuiden jako KEHA-keskuksen, työvoimaviranomaisten ja maksajien välillä. Asiakkaalle tulisi olla selvää, mistä hän saa neuvontaa esimerkiksi työvoimapoliittiseen lausuntoon, työnhakuun ja etuuden hakemiseen liittyvissä kysymyksissä. Epäselvä neuvontavastuu voi lisätä asiakkaiden ohjautumista väärälle taholle tai jäädä kokonaan ilman neuvontaa ja aiheuttaa näin myös työttömyyskassoille lisäselvittelyä etuushakemusten käsittelyssä.

Vaikutukset työttömyyskassoihin

Työttömyyskassojen näkökulmasta työvoimaviranomaisten ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaisuudella on välitön merkitys. Jos työvoimaviranomaisten tulkinnat eriytyvät, samanlaiset etuusasiat voivat perustua sisällöltään erilaisiin työvoimapoliittisiin lausuntoihin, mikä olisi yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista.

Tämä olisi omiaan heikentämään ennakoitavuutta, vaikeuttaisi etuuden maksajien ratkaisutoimintaa ja lisäisi muutoksenhakuja. Työttömyyskassat voivat myös joutua selvittämään lausuntojen perusteita nykyistä enemmän, mikä voi pidentää käsittelyaikoja ja kuormittaa sekä etuuden maksajia että muutoksenhakujärjestelmää.

Viranomaisten ja sidosryhmien välinen yhteistyö

Työttömyysturvan toimeenpano edellyttää tiivistä yhteistyötä työvoimaviranomaisten, Kelan, työttömyyskassojen, KEHA-keskuksen, ministeriön ja muiden sidosryhmien välillä.

KEHA-keskus koordinoi nykyisin valtakunnallista työttömyysturvan yhteistyöverkostoa, johon osallistuu edustajia työllisyysalueista, KEHA-keskuksesta, Kelasta ja Yhteisjärjestöstä. Verkoston tavoitteena on sujuvoittaa työttömyysturva-asioiden käsittelyä, luoda yhteistä ymmärrystä ja kehittää työttömyysturvan kokonaisuutta.

Yhteisjärjestö pitää tällaista yhteistyötä jatkossakin tärkeänä. Jos KEHA-keskuksen koordinoiva rooli heikkenee, tulee varmistaa, että yhteistyöverkostot ja tiedonvälitys turvataan jatkossakin.

On tärkeää varmistaa, että työttömyyskassat saavat jatkossakin ajantasaista tietoa työvoimaviranomaisten soveltamiskäytännöistä, valtakunnallisista linjauksista ja mahdollisista tulkintamuutoksista. Muutoin etuuden maksajat joutuvat toimimaan puutteellisen tai alueellisesti vaihtelevan tiedon varassa.

Lopuksi

Yhteisjärjestö katsoo, että lakiehdotuksen jatkovalmistelussa tulee arvioida nykyistä konkreettisemmin muutosten vaikutukset ennen kaikkea asiakkaiden yhdenvertaisuuden ja työttömyysturvalain yhdenmukaisen soveltamisen näkökulmasta. Uudistuksen tavoitteet voidaan saavuttaa kestävällä tavalla vain, jos tehtävänjaon selkeyttämisen rinnalla turvataan valtakunnallinen ohjaus, osaaminen ja yhteistyö.

Lisäksi Yhteisjärjestö toivoo, että varsinkin muutosvaiheessa kiinnitetään erityistä huomiota asiakkaiden tiedottamiseen ja yhtenäisten toimintatapojen löytämiseen.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/33301/2025

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyysturvalakia siten, että 25 vuotta täyttäneellä työnhakijalla olisi mahdollisuus opiskella rajoituksetta avoimia korkeakouluopintoja työttömyysetuutta menettämättä. Esityksen tavoitteena on helpottaa työttömien työnhakijoiden avointen yliopisto-opintojen ja avointen ammattikorkeakouluopintojen opiskelumahdollisuuksia sekä vähentää työttömyysetuuden saamisen edellytyksiin liittyvää hallinnollista taakkaa. Esityksellä arvioidaan olevan vain vähäisiä taloudellisia vaikutuksia.

Yhteisjärjestö toteaa, että työttömyyskassojen jäseniltä saaman palautteen perusteella opintoja ei toisinaan uskalleta aloittaa etuuden menettämisen pelossa. Esitys on omiaan selkeyttämään lainsäädäntöä ja voi vähentää epävarmuutta aloittaa koulutus, mitä pidetään hyvänä. Lisäksi esityksellä on sekin hyvä vaikutus, että se vapauttaa työvoimaviranomaisen resursseja muuhun työhön. Esityksen on arvioitu vähentävän myös työttömyyskassojen työtä.

Yhteisjärjestö pitää esitystä hyvänä, koska se ennen kaikkea selkeyttää opintoihin liittyvää työttömyysturvalainsäädäntöä.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/14511/2025

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Yhdistelmävakuutuksen kohderyhmä ja arvio yhdistelmävakuutuksen henkilöpiiristä

Yhdistelmävakuutuksen vapaaehtoisuus vakuutetulle       

Yhteisjärjestö pitää vapaaehtoisuuteen perustuvaa ratkaisua hyvänä.

Yhdistelmävakuutuksen työssäoloehto

Työttömyysturvalain 5 luvun 10 pykälä

Säännöskohtaisissa perusteluissa s. 110 on kuvattu työmarkkinoilla oloa seuraavasti: ”Nykytilaa vastaavasti, palkansaaja olisi työmarkkinoilla aina silloin, kun työ on sellaista, että se voidaan lukea työssäoloehtoon (esimerkiksi työssäoloehtoa kertyy vähintään niin kutsuttu puolikas työssäoloehtokuukausi).” […] ” Omaa työtä tekevä henkilö on puolestaan työmarkkinoilla silloin, kun oma työ on niin sitovaa, että se on 2 luvun 4 §:n 4 momentin mukaan esteenä työttömyyspäivärahan saamiselle. Jos oma työ on niin satunnaista tai vähäistä, ettei se estäisi työttömyyspäivärahan saamista, ei henkilö ole työmarkkinoilla, ellei hän ole samalla työnhakijana työvoimaviranomaisessa.”

Harkittavaksi, että tulisiko pykälässä tai sen perusteluissa kuvata työmarkkinoilla oloa erikseen myös yhdistelmävakuutetun kohdalla? Tarkoituksena ei liene, että henkilön voitaisiin katsoa olleen poissa työmarkkinoilta tilanteessa, jossa hän kerryttää yhdistelmävakuutetun työssäoloehtoa? Esimerkiksi henkilö tekee osa-aikaista työtä palkansaajana ja ansaitsee alle puolikkaan työssäoloehtokuukauden rajan. Lisäksi hän työllistyy perhehoitajana, mutta perhehoidon ei katsota olevan esteenä työttömyyspäivärahan saamiselle. Hän ei hae työttömyysetuutta, mutta haluaa kerryttää yhdistelmävakuutetun työssäoloehtoa. Voiko jäsen menettää työssäoloehdon ennen kuin saa sitä edes täyteen?

Työttömyysturvalain 5 luvun 10 a pykälä

Pykälän 3 momentissa säädetään yhdistelmävakuutetun jälkisuojasta. Yksityiskohtaisten perusteluiden kolmannen momentin 2-kohtaan on kuitenkin jäänyt väärä viittaus työttömyyskassalain 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuun yhdistelmävakuutettuun, kun oikea viittaus olisi tulisi tehdä yrittäjään, siten kuin pykälässäkin on. Lisäksi sekä pykälässä että perusteluissa viitataan työttömyyskassalain 3 pykälän 2 ja 3 momentteihin, mutta nämä pykäläviittaukset ovat molemmat väärin.

Esityksen mukaan 10 a pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan 10 §:n 3 momenttia kuitenkin niin, että siinä huomioitaisiin yhdistelmävakuutus. Pykälän yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan huomioitaisiin lisäksi mahdollisuus säilyttää jälkisuoja liittymällä uudelleen samaan työttömyyskassaan, josta on eronnut. Pykälän momentti on muotoiltu nyt niin, että ”Edellä 1–3 momentissa tarkoitettua jälkisuojaa sovelletaan, jos henkilö on kassasta erottuaan kuukauden kuluessa liittynyt toiseen työttömyyskassaan”. Momentti ehdotetussa sisällössä käytännössä velvoittaa aina liittymään toiseen työttömyyskassaan. Näin ollen pykälän muotoilu ei vastaa yksityiskohtaisten perusteluiden tarkoitusta siltä osin, kuin jälkisuoja voitaisiin säilyttää liittymällä uudelleen samaan työttömyyskassaan.

Lisäksi sanatarkasti lukien 4 momentti tai sen perustelutkaan eivät mahdollistaisi kassan sisäistä jälkisuojaa, mitä ei voida pitää hyvänä ratkaisuna, vaan jälkisuoja edellyttäisi kassan vaihtamista tai kassasta eroamista ja liittymistä uudelleen saman kassan jäseneksi. Näin ollen momentin muotoilua tulee muuttaa siten, että se mahdollistaa myös kassan sisäisen jälkisuojan tilanteet. Tämä on erityisen tärkeää jäsenten yhdenvertaisen kohtelun vuoksi.

Esityksen mukaan pykälän 5 momentti koskisi sitä, kuinka pitkään palkansaajan jälkisuojaan perustuva etuusoikeus voi säilyä. Esityksessä käytetään ilmaisua, ”Jos yksinomaan palkansaajia vakuuttavan työttömyyskassan jäsen on työskennellyt yrittäjänä yli 18 kuukautta tai jos hän on yrittäjänä vakuutettuna yrittäjiä vakuuttavan työttömyyskassan jäsenenä täyttänyt yrittäjän työssäoloehdon, hänelle ei myönnettäisi palkansaajan työttömyyspäivärahaa ennen kuin hän on yritystoiminnan jälkeen täyttänyt palkansaajan tai yhdistelmävakuutetun työssäoloehdon. Tällöin työssäoloehdon tarkastelujakso alkaisi siitä, kun henkilö yritystoiminnan jälkeen on mennyt palkkatyöhön.”

Viidennessä momentissa vaikuttaa olevan virhe siltä osin, kuin siinä viitataan ”yksinomaan palkansaajia vakuuttavan työttömyyskassan jäseneen”. Ehdotetulla muotoilulla jäsenet olisivat eriarvoisessa asemassa sellaisessa kassassa, jossa voi vakuuttaa pelkästään palkansaajavakuutuksella ja sellaisessa kassassa, jossa voi vakuuttaa työtään myös muilla vakuutuksilla. Toisin sanoen yksinomaan palkansaajavakuutusta tarjoavan kassan jäsen menettäisi jälkisuojan työskennellessään yrittäjänä yli 18 kuukauden ajan, mutta sellainen palkansaaja, joka on ottanut palkansaajavakuutuksen kassasta, joka tarjoaa myös yrittäjävakuutusta ja/tai yhdistelmävakuutusta ei menettäisi jälkisuojaansa työskennellessään yrittäjänä yli 18 kuukautta. Kohdassa pitäisi todennäköisesti olla ”palkansaajana vakuutettu” ei ”yksinomaan palkansaajia vakuuttavan työttömyyskassan jäsen”. Momentti lienee puutteellinen myös sen osalta, että jälkisuojan voinee myös menettää täyttämällä yhdistelmävakuutuksen työssäoloehdon? Lisäksi onko 5 momentissa virhe siinäkin merkityksessä, että henkilölle myönnettäisiin palkansaajan päiväraha yhdistelmävakuutetun työssäoloehdon täyttymisen perusteella.

Vastaavasti 10 a §:n 6 momentin mukaan: ”Jos yrittäjän työssäoloehdon yksinomaan yrittäjiä vakuuttavan työttömyyskassan jäsenenä täyttänyt henkilö siirtyy vain palkansaajia vakuuttavan työttömyyskassan jäseneksi (…)”. Säännöksen muotoilu johtanee siihen, että tällä muotoilulla säännöstä ei sovelleta, jos kassa tarjoaa yrittäjävakuutuksen lisäksi myös palkansaaja- ja/tai yhdistelmävakuutusta. Lisäksi säännöstä ei sovellettaisi, jos siirtyisi sellaiseen kassaan, joka tarjoaa palkansaajavakuutuksen lisäksi myös yrittäjä- ja/tai yhdistelmävakuutusta? Sen sijaan onko tarkoituksena tai ajatuksena ollut, että ”Jos yrittäjän työssäoloehdon täyttänyt henkilö siirtyy palkansaaja- tai yhdistelmävakuutetuksi, hänen oikeutensa yrittäjän ansiopäivärahaan päättyy, kun hän täyttää palkansaajia vakuuttavan työttömyyskassan jäsenenä palkansaajan tai yhdistelmävakuutettuja vakuuttavan työttömyyskassan jäsenenä yhdistelmävakuutetun työssäoloehdon”?

10 a §:n 5 ja 6 momenteissa käsitellään palkansaajavakuutetun ja yrittäjävakuutetun tilannetta, mutta miten toimitaan yhdistelmävakuutetun kohdalla? Milloin ja miten yhdistelmävakuutetun jälkisuoja menetetään? Tähän vaadittaneen kokonaan uusi momentti. Muussa tapauksessa tämä voisi asettaa yhdistelmävakuutetut eri asemaan palkansaajavakuutettujen ja yrittäjävakuutuksen ottaneiden kanssa. Miten toimittaisiin, jos yhdistelmävakuutuksen työssäoloehdon täyttänyt henkilö siirtyisi esimerkiksi palkansaajavakuutetuksi, mutta työskentelisi palkansaajana vain hyvin vähän aikaa. Voidaanko silloin päivärahaa maksaa, kunnes enimmäisaika tai palkansaajan työssäoloehto on täynnä, vaikka siihen menisi useampi vuosi? Tai voiko henkilö vielä palkansaajan työssäoloehdon täytettyään valita, että päivärahaa maksettaisiin yhdistelmävakuutuksen perusteella niin kauan, kuin päiviä on enimmäisaikalaskurissa jäljellä? Tämän osalta pykälää tulee täydentää.

Yhteisjärjestö toteaa, että esityksen toimivuuden kannalta olennaisen tärkeää on toimivat jälkisuojasäännökset.

Työttömyysturvalain 5 luvun 14 pykälä

Työttömyysturvalain 5 luvun 14 pykälän 2 momentin yksityiskohtaisten perustelujen (s.115) mukaan: ”Esityksen mukaan, jos yhdistelmävakuutettu jäisi työttömäksi ennen kuin hän olisi täyttänyt yhdistelmävakuutetun työssäoloehdon, hänen ansiopäivärahaoikeutensa voisi määräytyä palkansaajia tai yrittäjiä koskevien säännösten perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että ensin palkansaajana tai yrittäjänä vakuuttautunut henkilö, joka myöhemmin on siirtynyt yhdistelmävakuutetuksi, voisi saada ansiopäivärahaa yhdistelmävakuutusta edeltävän vakuutusperusteen (palkkatyö tai yritystoiminta) perusteella, jos hän jää työttömäksi ennen 12 yhdistelmävakuutetun työssäoloehtokuukauden täyttymistä. Ansiopäivärahaoikeutta tutkittaessa huomioitaisiin yhdistelmävakuutuksen ottamista edeltävä ja lisäksi yhdistelmävakuutuksen aikainen sekä sitä mahdollisesti seuraava työskentely palkansaajana, jos henkilö on vakuuttanut palkkatuloaan työttömyyskassassa.”

Esityksessä mainitun suojan saadakseen edellytetään edeltävää vakuutusperustetta joko palkansaajana tai yrittäjänä ja suojan voi saada vain tämän edeltävän vakuutusperusteen mukaisesti. Esitetty lainsäädäntötapa johtaa siihen, että jos uusi jäsen haluaa ottaa suoraan yhdistelmävakuutuksen, kannattaisi työttömyyskassan neuvoa jäsentä ottamaan ensin pariksi päiväksi joko palkansaajan vakuutus tai yrittäjän vakuutus ja vasta sen jälkeen vaihtamaan yhdistelmävakuutukseen, jotta jäsen saisi säännöksen tarjoaman turvan itselleen. Valittua tapaa voidaan pitää epätarkoituksenmukaisena. Lisäksi valittu lainsäädäntötapa voi johtaa muihin epäoikeudenmukaiselta tuntuviin tilanteisiin, joissa edeltävä vakuutusperuste on ollut väärä tai työssäoloehto on täyttynyt. Säännös voi johtaa tilanteisiin, joissa jäsen on maksanut yhdistelmävakuutuksen jäsenmaksut, johon sisältyy palkkatyön ja yritystoiminnan perusteella määräytyvä jäsenmaksu, ja vakuuttanut tulojaan, mutta jää silti ilman etuutta.

Yhteisjärjestö on jo valmisteluvaiheessa ehdottanut ja ehdottaa vielä uudelleen, että jäsenellä tulisi olla oikeus saada yhdistelmävakuutettuna sitä etuutta, jonka etuuden ehdot jäsen yhdistelmävakuutettuna täyttää ja joita vakuutuksia työttömyyskassa tarjoaa. Näin ollen, jos työttömyyskassa tarjoaa palkansaajavakuutusta ja yhdistelmävakuutusta, tulisi yhdistelmävakuutetun olla oikeutettu saamaan etuutta myös palkansaajana, jos yhdistelmävakuutuksen työssäoloehto ei täyty, mutta palkansaajan työssäoloehto täyttyisi.

Vastaavasti, jos työttömyyskassa tarjoaisi palkansaajavakuutuksen, yhdistelmävakuutuksen ja yrittäjävakuutuksen, voitaisiin tarkastelu tehdä näiden kolmen vakuutuksen perusteella. Jos kassa ei päätä vakuuttaa puhtaita yrittäjiä tai palkansaajia, etuus ei voi kertyä tällaisesta vakuutuksesta, eli toisin sanoen, jos kassa tarjoaisi vain kahta vakuutusta, tarkastelu työssäoloehdon kertymisen osalta tehtäisiin vain kahdesta vakuutuksesta.

Tämä malli ei sisältäisi toisin sanoen esitysluonnoksessa olevaa ajatusta edeltävästä vakuutusperusteesta. Yhteisjärjestön ehdotus olisi jäsenen kannalta parempi ratkaisu, ja myös oikeudenmukainen, ottaen huomioon, että jäsen on kuitenkin vakuuttanut itsensä ja maksanut jäsenmaksut yhdistelmävakuutettuna molemmista lajeista. Malli olisi toimivampi myös niiden osalta, jotka ottavat ensimmäisenä vakuutuksenaan yhdistelmävakuutuksen. Yhteisjärjestö ei ole arvioinut ehdotuksessaan sitä, että tulisiko jälkisuojasäännöksiä soveltaa ensisijaisesti vai toissijaisesti suhteessa tällaiseen 5:14.2:n kaltaiseen poikkeussäännökseen.

Tämä ehdotus ei kuitenkaan poista kassojen neuvontavelvollisuutta ja sitä, että kassojen pitää myös ohjeistaa jäseniään vakuuttamaan itsensä oikein.

Epäselväksi jää myös, että voidaanko nykyisessä muodossa ehdotettua työttömyysturvalain 5:14.2 jälkisuojan kaltaista suojaa soveltaa jäsenyysehdon näkökulmasta, jos vaihtaa välissä työttömyyskassa? Eli toisin sanoen esimerkiksi tilanteessa, että on ensin yhdessä kassassa yrittäjävakuutettu kahdeksan kuukauden ajan ja seuraavassa työttömyyskassassa yhdistelmävakuutettu viiden kuukauden ajan.

Työttömyysturvalain 5:14.2:n jälkisuojan kaltainen suoja voisi kuitenkin tulla sovellettavaksi jäsenyysehdon näkökulmasta tilanteessa, jossa henkilö on ensin palkansaajavakuutettu esimerkiksi kahdeksan kuukauden ajan ja sen jälkeen yhdistelmävakuutettuna esimerkiksi viiden kuukauden ajan, jos on ollut vakuutettuna jatkuvasti samassa työttömyyskassassa.

Eli tarkastellaanko jäsenyysehtoa toisin sanoen eri tavalla tilanteissa, joissa kassa vaihtuu välissä? Yhteisjärjestö katsoo, että jos vaihtaa toiseen työttömyyskassaan, jäsenyysehdon tulisi säilyä.

Esitysluonnoksen esimerkkien ja perustelujen perusteella jäsenyysehdon (12 kuukautta) vakuutuskohtaisuuden tulkinta jää epäselväksi etenkin tilanteissa, joissa jäsenen kassajäsenyys on katkeamaton, mutta vakuutusmuoto vaihtuu (TTL 5 luku 14 § 2 mom., HE luonnos s. 115 ja esimerkki s. 118 sekä säännöskohtaiset perustelut s. 155). Jäsenyysehdon kertyminen näyttäytyy esitysluonnoksen esimerkeissä osin vakuutuskohtaisena, vaikka samaan aikaan esityksessä on tilanteita, joissa jäsenyysehto ei ole vakuutuskohtainen ja etuusoikeus voi määräytyä palkansaajan tai yrittäjän säännöillä jälkisuojan kaltaisessa poikkeuksessa (TTL 5:14.2).

Toisaalta jäsenyysehto ei myöskään voine olla vakuutuskohtainen ainakaan työttömyysturvalain 5 luvun 14 pykälän 2 momentin kaltaisissa tilanteissa? Jos jäsenyysehtoa tarkasteltaisiin vakuutusmuotokohtaisesti, vakuutukselta toiselle vaihtaminen voisi aiheuttaa välissä siirtymisen Kelaan yleistuen saajaksi. Sillä, että onko jäsenyysehto vakuutuskohtainen vai ei, on kokonaisuuden kannalta olennainen merkitys.

Yhteisjärjestö esittää, että jäsenyysehto ei olisi vakuutuskohtainen. Tämä olisi toimeenpanon kannalta toivottu ratkaisu, helpottaisi jäsenten neuvontaa ja olisi jäsenille todennäköisesti helpommin ymmärrettävä malli.

Lisäksi Yhteisjärjestö ehdottaa harkittavaksi, että yhdistelmävakuutuksen toimeenpanon selkeyttämiseksi sääntelyyn lisätään periaate, jonka mukaan työssäoloehdon ja siihen liittyvien tulojen määrittely voidaan tehdä aina edellisen kalenterikuukauden loppuun saakka (ns. 30 päivän sääntö). Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että tulot huomioidaan johdonmukaisesti kuukauden päättymiseen, mikä vähentää osakuukausiin liittyviä rajatapauksia ja ylimääräistä laskentaa muun muassa jakajanpäivien vähentämisen osalta. Nyt yhdistelmävakuutuksessa työssäoloehtokuukausille kohdistettaisiin palkkatuloja ja yritystuloja eri periaatteilla.

30 päivän säännön kaltainen ratkaisu helpottaisi erityisesti yrittäjätulojen käsittelyä, parantaisi automatisoinnin mahdollisuuksia ja selkeyttäisi kokonaisuutta, kun laskentasäännöt lähentyisivät eri vakuutustyyppien välillä. Tuloasetukseen tarvittaneen joka tapauksessa useita muutoksia yhdistelmävakuutuksen vuoksi, ja siksi kokonaisuutta olisi perusteltua tarkastella samalla kertaa siten, että 30 päivän sääntö voidaan sisällyttää osaksi tätä rakennetta.

Työttömyysturvalain 5 luvun 15 pykälä

Sivun 118 esimerkin neljännessä kappaleessa todetaan seuraavasti: ”Jos A:n kohdalla tutkittaisiin vain palkansaajan työssäoloehtoa (…) Lisäksi tammikuun 2029 viimeisenä päivänä maksettu palkka voitaisiin kohdistaa seuraavaan työssäoloehtoon”.  Yhteisjärjestö tuo esiin, että aiemman lainvalmistelun ja soveltamisohjeen mukaan palkansaajan työssäoloehdossa palkkaa ei kohdistettaisi esimerkin mukaisesti seuraavaan työssäoloehtoon. Hallituksen esityksen 73/2023 vp, s. 97–98 ja soveltamisohjeiden mukaan esimerkissä mainittu tammikuun 2029 viimeisenä päivänä maksettu palkka tulisi kohdentaa vanhaan työssäoloehtoon. Esimerkki on näin ollen ristiriidassa nykykäytännön ja soveltamisohjeiden kanssa.

Yhdistelmävakuutuksen työssäoloehdon palkansaajaosuuden 1 200 euron vähimmäisrajaa ei ole mainittu säännöstasolla. Tämä 1 200 euron raja voi olla olennainen osa hylkäävää päätöstä ja olisi syytä ilmetä myös suoraan ensisijaisesti lain säännöksestä tai vähintäänkin asetuksesta.

Säännöskohtaisissa perusteluissa sivulla 119 todetaan yhdistelmävakuutetun työssäoloehdon kertymisestä seuraavasti: ”Jotta kyse olisi yhdistelmävakuutuksen työssäoloehdosta, monimuotoisen työllistymisen täytyy toteutua työssäoloehdon aikana. Vastaavasti kuten yrittäjätulon osalta edellytetään, että vakuutustulo on vähintään 1 200 euroa vuodessa, palkkatyön osalta edellytettäisiin, että palkkatuloa on maksettu bruttona vähintään 1 200 euroa työssäoloehtoon vaadittavien 12 työssäoloehtokuukauden aikana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työssäoloehdossa huomioitavan 12 kalenterikuukauden aikana on oltava vähintään yksi sellainen kalenterikuukausi, jossa yhdistelmävakuutetulla, joka enimmäkseen työskentelee palkkatyössä, on myös muuta vakuutettua toimintaa kuin palkkatyötä, ja jos kyse on yhdistelmävakuutetusta, joka pääasiassa harjoittaa yritystoimintaa, hänellä on vähintään yksi työssäoloehtokuukausi, joka kerryttäisi palkansaajan työssäoloehtoa.”

Yhteisjärjestö ei kannata ehdotusta, että pääasiassa yrittäjätyötä tekevältä vaaditaan vähintään yksi palkansaajan työssäoloehtokuukausi. Palkansaajatuloa pitäisi voida ottaa huomioon monimuotoisesti työllistyvällä myös silloin, kun tulo jää alle palkansaajan työssäoloehtokuukauden rajan. Ehdotettu malli johtaisi muuten siihen, että esimerkiksi sellaisella tulonsaajalla ei täyttyisi monimuotoisuuden edellytys, joka saisi joka kuukausi 500 euroa palkansaajatuloa ja hänellä olisi lisäksi 16 000 euron YEL-työtulo yrittäjävakuutuksen osalta. Yrittäjän tulonkin osalta ollaan säätämässä, että se saa jakautua tasaisesti. Vaatimus palkansaajan työssäoloehtokuukauden täyttymisestä ei vastaa tarkoitustaan monimuotoisen vakuuttautumisen osalta. Yhteisjärjestö ei näin ollen kannata kirjausta, jossa vaaditaan palkansaajan työssäoloehtokuukauden täyttymistä ja toteaa, että 1 200 euron palkkatulo pitää voida kerryttää useamman kuukauden aikana. Tämän osalta nostetaan myös esiin, että pykälän 14 yksityiskohtaisissa perusteluissakaan ei vaadita täyttämään palkansaajan työssäoloehtokuukautta.

Lisäksi esityksessä olisi hyvä tarkentaa, että tuleeko monimuotoisen työskentelyn 1200 euron vaatimuksen toteutua yhdistelmävakuutetun työssäoloehtoon luettavien kalenterikuukausien aikana vai työttömyyttä välittömästi edeltäneiden 12 kalenterikuukauden aikana?

Työttömyysturvalain 6 luvun 6 pykälä

Pykälän kolmannen momentin mukaan: ”Työtulon 20 prosenttia suurempi korotus otetaan huomioon vain, jos vakuutetulla on yrittäjän eläkelain mukainen vakuutus, ja korotus johtuu työeläkelaitoksen yrittäjän eläkelain (1272/2006) 112 a §:n mukaisesta työtulon tarkistamisesta.”

Pykälän ja sen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan voitaneen päätellä, että 20 prosentin korotussääntö koskee pelkästään niitä yhdistelmävakuutettuja, joilla on YEL-vakuutus, mutta tämä ei välttämättä ole ihan selvää ja voinee jättää tulkinnanvaraa. Ehdotetaan selvyyden vuoksi tarkennettavaksi, että 20 prosentin sääntöä ei sovelleta niihin yhdistelmävakuutettuihin, joilla ei ole YEL-vakuutusta, koska muussa tapauksessa se voisi rajoittaa hyvin merkittävästi yhdistelmävakuutuksen käyttöä (esimerkiksi 2 000 euron työtuloa ei voisi nostaa kuin enintään 400 eurolla).

Työttömyysturvalain 6 luvun 8 pykälä

Sivulla 122 yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan: ”Voimassa olevan pykälän 3 momentti sisältää palkansaajan ansiopäivärahan määrää koskevan suojasäännöksen, jonka mukaan, jos palkansaaja on täyttänyt työssäoloehdon ennen 7 §:ssä tarkoitetun enimmäisajan täyttymistä, uusi ansiopäiväraha on vähintään 80 prosenttia palkansaajalle aikaisemmin maksetusta ansiopäivärahasta. Momenttia muutettaisiin ja se siirtyisi 2 momentiksi.” Tätä toista momenttia ei löydy pykäläehdotuksesta.

Työttömyysturvalain 11 luvun 2 ja 3 pykälät

Esityksessä ei ole huomioitu yhdistelmävakuutuksen vaikutuksia työttömyysturvalain 11 luvun 2 ja 3 pykälissä. Molempiin pykäliin tulee lisätä yhdistelmävakuutusta koskevat maininnat.

Työttömyyskassalain 3 a §

Kolmannen momentin mukaan ”Vakuutustulo määrätään kullekin kalenterivuodelle erikseen. Vakuutustuloa voidaan muuttaa kesken vuoden kerran.” Yhteisjärjestö esittää harkittavaksi, että pitäisikö pykälään tai vähintään sen perusteluihin täsmentää, että muutosta ei voi tehdä takautuvasti.

Yhteisjärjestön ehdotuksen perusteella esitykseen taidettiin aiemmin kirjata, että vakuutustuloa voisi muuttaa vain kerran kesken vuoden. Yhteisjärjestö esittää tarkemman pohdinnan jälkeen, että muutoksen rajaus yhteen kertaan vuodessa poistetaan esityksestä. Tämä mahdollistaisi sen, että jäsen voisi vapaasti muuttaa vakuutustuloaan ja jäsenen vakuutustulo vastaisi silloin paremmin jäsenen tulotasoa.

Työttömyyskassalain 4 pykälä

Esityksen sivulla 130 todetaan, että ”Momenttia muutettaisiin kuitenkin siten, että sen perusteella jäsen voitaisiin erottaa yhdistelmävakuutuksesta, jos jäsenmaksun laiminlyönti koskisi yksinomaan yhtä työttömyyskassan jäsenyysperusteen mukaista ansaintaa. Tässä tarkoituksessa momenttiin lisättäisiin uusi toinen virke. Näissä tilanteissa henkilön kassan jäsenyys voisi jatkua joko palkansaajana tai yrittäjänä, jos jäsenyyden jatkumisen edellytykset täyttyisivät.”

Esityksen mukaan yhdistelmävakuutuksesta voidaan erottaa, jos yhdistelmävakuutuksen jäsenmaksu on jätetty maksamatta, mutta palkansaajan tai yrittäjän vakuutusmuoto voi jäädä voimaan. Pykälän muotoilusta ei käy täysin ilmi, että onko yhdistelmävakuutus täysin erillinen oma vakuutuksensa vai onko se yrittäjävakuutuksen ja palkansaajavakuutuksen yhdistelmä?

Huomiona tähän kohtaan esitetään myös se, että työttömyyskassalain 19 pykälän kolmannen momentin mukaan, jäsenmaksut tulee määrätä erillisinä palkansaajan ja yrittäjän jäsenmaksuina, mutta tässä pykälässä käytetään termiä yhdistelmävakuutuksen jäsenmaksu. Pykälien terminologia ja systematiikka tulee saattaa vastaamaan toisiaan.

Esimerkki: Henkilö ottaa uutena jäsenenä suoraan yhdistelmävakuutuksen voimaan ja jättää jäsenmaksun osittain maksamatta. Jos yhdistelmävakuutetun jäsenmaksu olisi 20 euroa kuukaudessa (palkansaajan osuus 10 euroa ja yrittäjän osuus 10 euroa kuukaudessa) ja jäsen maksaa joka kuukausi 15 euroa, miten jäsenmaksut kohdistetaan? Mikä vakuutus jäsenelle osoitetaan ja mahdollistaako tämä eri vakuutuksien jälkikäteisen shoppailun, jos jäsen vasta vuoden päästä ilmoittaa, mitä jäsenmaksua hän on maksanut? Lisäksi mahdollista on myös se, että kassan toimialakohtaisuus ei edes mahdollistaisi palkansaajavakuutuksen laittamista voimaan. Yhteisjärjestö ehdottaa, että jos yhdistelmävakuutuksen jäsenmaksua ei ole maksettu kokonaisuudessaan, jäsen myös erotetaan kokonaisuudessaan.

Jos Yhteisjärjestön ehdotusta ei hyväksytä, todetaan lisäksi, että esityksessä tulisi ottaa kantaa, mikä vaikutus erottamisella olisi henkilön työssäoloehtoon. Nyt jos henkilö erotetaan kassan jäsenyydestä, hän menettää kerryttämänsä työssäoloehdon. Jos henkilö jättäisi jatkossa maksamatta yhdistelmävakuutetun jäsenmaksusta osuuden, mutta hänen voitaisiin katsoa maksaneen palkansaajan jäsenmaksun osuuden, kassa erottaisi henkilön yhdistelmävakuutuksesta, mutta henkilö jäisi palkansaajaksi. Tulisiko palkansaajan työssäoloehto kerryttää tästä hetkestä alkaen uudelleen, vai voitaisiinko palkansaajan työssäoloehtoa laskea erottamista edeltävältä ajalta (riippumatta siitä, minkä työssäoloehdon hän on esimerkiksi edellisen kerran täyttänyt)? Sama kommentti koskee erottamista myös sillä perusteella, että henkilö ei ole täyttänyt monimuotoisesti työllistyvän edellytyksiä.

Työttömyyskassalain 19 pykälä

Pykälä on kirjoitettu siitä lähtökohdasta, että työttömyyskassa tarjoaa vain palkansaajavakuutusta tai vain yrittäjävakuutusta (1 ja 2 momentit). Toisin sanoen, jos kassa tarjoaa palkansaaja- tai yrittäjävakuutuksen lisäksi joitain muutakin vakuutusta (kaksi tai kolme vakuutusta), pykälän 1 tai 2 momenttia ei kyseisen kassan kohdalla tule lainkaan sovellettaviksi. Onko tämä tarkoituksena?

Onko lainsäätäjän tarkoituksena, että pykälän kolmatta momenttia sovelletaan niihin kassoihin, jotka tarjoavat useampaa vakuutusta erotuksena pykälän ensimmäiseen ja toiseen momenttiin? Kattaako pykälän kolmas momentti kaikki muut vakuuttamisen tilanteet ja esimerkiksi myös tilanteen, joissa kassa tarjoaa yrittäjävakuutusta ja yhdistelmävakuutusta? Voiko pykälä nyt jättää tulkinnalle varaa? Toisin sanoen ovatko kaikki momentit yhteismitallisia keskenään jäsenmaksujen osalta ja onko kolmannessa momentissa avattu tarpeeksi selvästi, että miten yhdistelmävakuutetun jäsenmaksu muodostuu erotuksena palkansaajan ja yrittäjän jäsenmaksusta?

Yhteisjärjestö viittaa myös työttömyyskassalain 4 pykälän kohdalla esitettyyn huomioon siitä, että miten yhdistelmävakuutuksen jäsenmaksu muodostuu? 19 ja 4 pykälien systematiikat eroavat nyt toisistaan. Työttömyyskassalain 19 pykälän kolmannen momentin mukaan jäsenmaksut tulee määrätä erillisinä palkansaajan ja yrittäjän jäsenmaksuina, mutta työttömyyskassalain 4 pykälässä käytetään termiä yhdistelmävakuutuksen jäsenmaksu. Pykälien terminologia ja systematiikka tulee saattaa vastaamaan toisiaan.

Mitä tarkoitetaan perustelutekstin sivun 132 ilmaisulla ”Yhdistelmävakuutuksen yrittäjätulona vakuutettavan toiminnan perusteella maksettavat jäsenmaksut voivat sisältyä yrittäjävakuutuksen jäsenmaksuun”?

Työttömyyskassalain 19 b pykälä

Sivun 133 yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan: ” Varojen ja velkojen sekä tuottojen ja kulujen erillään pitämisestä voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Tästä säädettäisiin pykälän 2 momentissa.” Tätä toista momenttia ei kuitenkaan löydy pykäläehdotuksesta eikä rinnakkaisteksteistä.

Työttömyyskassalain 20 §

Yhteisjärjestö kiinnittää huomiota pykälän toisen ja kolmannen momenttien aloituksien ”vain” sanan käyttöön. Nykyisellä kirjoitusasulla pykälän toista momenttia ei sovelleta sellaiseen kassaan, joka tarjoaa palkansaajavakuutuksen lisäksi jotain toistakin vakuutusmuotoa. Sama huomio vastaavasti soveltaen kolmannen momentin osalta ”vain yrittäjiä vakuuttavan työttömyyskassan tasoitusrahastossa (…)”. Olisiko selkeämpää, jos ”vain” sanat poistettaisiin toisen ja kolmannen momentin alusta.

Työttömyyskassalain 22 pykälä

Pykälän viidennessä momentissa viitataan 1-4 momentteihin, mutta yksityiskohtaisissa perusteluissa viitataan 1-3 momentteihin. Tältä osin yksityiskohtaisissa perusteluissa näyttäisi olevan virhe. Viidennen momentin yksityiskohtaisten perusteluihin on kirjattu seuraavasti ” Säännös koskisi ensinnäkin yksinomaan yrittäjiä vakuuttavan työttömyyskassan vajausta”. Tämän osalta nostetaan esiin sana ”yksinomaan”. Tällä sanamuotoilulla tätä ei sovelleta kassaan, joka tarjoaa yrittäjävakuutuksen lisäksi palkansaajavakuutusta. Tämä tuskin on tarkoituksena. Kohdassa tarkoitettaneen yleisesti yrittäjän tasoitusrahaston vajausta.

Työttömyyskassalain 59 a pykälä

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että ”Työttömyyskassalla on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tietojen saantia koskevien rajoitusten estämättä saada Verohallinnolta maksutta työttömyyskassan jäsenyysasian selvittämiseksi välttämättömät tiedot työttömyyskassan jäsenen palkkatuloista”. Yhteisjärjestö kannattaa tätä ehdotusta, mutta ottaen huomioon tarkoituksena käyttää tulorekisteriä tietojen saamiseksi ja lain tulotietojärjestelmästä 13 pykälässä säädetyn, tulisiko tietojensaantioikeus perustua oikeuteen saada tiedot suorituksen maksajalta tai toiselta tiedon käyttäjältä?

Lisäksi pykälä puuttuu pykälien rinnakkaisteksteistä.

Muut pykäliä koskevat kommentit

”Lakiehdotukset” -otsikon alla s. 168 on TLK siirtymäsäännös 1 mom (Ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröidyn työttömyyskassan on päätettävä sääntöjensä muuttamisesta tämän lain mukaisiksi ja haettava Finanssivalvonnan vahvistus sääntöjen muutoksille viiden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.), mutta se puuttuu kokonaan ”Rinnakkaistekstit” -otsikon alta vrt. 207.

Pykälänumerointi: ”Lakiehdotukset” -otsikon alla s. 159 on TKL 1 a § 1 mom 3 kohta a) ja b), kun vastaavat ovat ”Rinnakkaistekstit” -otsikon alla s. 189 TKL 1 a § 1 mom 3 k c) ja d).

Pykälänumerointi: ”Lakiehdotukset” -otsikon alla s. 161 TKL 3 a § 1 mom 1 kohta, 2 kohta ja 3 kohta ovat ”Rinnakkaistekstit” -otsikon alla s. 192 TLK 3 a § 1 mom 4 kohta, 5 kohta ja 6 kohta.

Vaikutukset omaishoitajiin

Ansiopäivärahan rahoitus

Esityksen mukaan rahoitusosuuksia varten tulee eritellä palkkatyön ja yritystulon perusteella maksetut ansiopäivärahaosuudet. Tämän osalta nostetaan huomiona esiin, että työttömyyskassat ovat ilmoittaneet Eläketurvakeskukselle palkattomia jaksoja ja tällä hetkellä selvityksessä on ansioperustetiedon ilmoittaminen tulevaisuudessa tulorekisteriin. Yhdistelmävakuutuksen käyttöön ottaminen aiheuttanee muutoksia välitettävien tietojen sisältöön.

Muut ansiopäivärahan rahoitusta koskevat ehdotukset

Yhdistelmävakuutuksen vakuutuskannan luovuttaminen tai sulkeminen

Työttömyyskassalain 54 c pykälä

Pykälä koskee vakuutuskannan sulkemista, mutta pykälän toisessa momentissa käsitellään vakuutuskannan luovuttamista samaan tapaan, kuin 54 a pykälän viidennessä momentissa. Onko toinen momentti tarpeellinen tässä pykälässä?

Työttömyyskassalain 56 ja 57 pykälät

Sivulla 142 yksityiskohtaisissa perusteluissa käsitellään pykäläehdotuksia 56 sulautumisen ja vakuutuskannan luovuttamisen rekisteröinti ja 57 kassarekisterimerkinnän vaikutus. Kumpaakaan pykäläehdotuksista ei kuitenkaan löydy.

Työttömyyskassajaon purkaminen

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö on esittänyt, että tarvitsemme työttömyysturvajärjestelmään yhdistelmävakuutuksen ja näin ollen keinon vakuuttaa henkilöitä muuttuvissa työelämän tilanteissa. Yhteisjärjestö ei kuitenkaan ole esittänyt, että työttömyyskassajako tulisi purkaa osana yhdistelmävakuutuksen valmistelua.

Työttömyyskassat suhtautuvat ehdotukseen työttömyyskassajaon purkamisesta eri tavoin. Osa työttömyyskassoista katsoo muutoksen perustelluksi ja osa kassoista vastustaa ehdotusta.

Taloudelliset vaikutukset

Vaikutukset kuntiin

Kotitalousvaikutukset, muut ihmisvaikutukset ja yhteiskunnalliset vaikutukset

Vaikutukset Ahvenanmaan maakuntaan

Vaikutukset toimeenpanijoihin ja muihin viranomaisiin

Yhteisjärjestö toteaa, että vaikutusten arviointi on hyvin vaikeaa. Tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoa siitä, että kuinka suuri kysyntä yhdistelmävakuutuksella on tai toisaalta, että kuinka moni työttömyyskassa päättäisi jatkossa tarjota myös muita vakuutuksia.

Vaikutukset muutoksenhakuasteiden toimintaan

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Voimaantulosäännöksen mukaan ”Sen estämättä, mitä tämän lain 19 b ja 20 §:ssä säädetään, työttömyyskassa, joka järjestää jäsenilleen yhdistelmävakuutuksen, voi käynnistämisvaiheessa käyttää yhdistelmävakuutuksen kohtuullisten hallintokulujen rahoittamiseen työttömyyskassan palkkatulon tai yritystoiminnan vakuutustulon jäsenmaksutuotosta muodostuneen tasoitusrahaston varoja”. Yhteisjärjestö esittää, että voimaantulosäännökseen lisätään mahdollisuus varojen lainaamiseen. Säännös voisi silloin kuulua esimerkiksi niin, että ”(…) , työttömyyskassa, joka järjestää jäsenilleen yhdistelmävakuutuksen, voi käynnistämisvaiheessa käyttää tai lainata yhdistelmävakuutuksen kohtuullisten hallintokulujen rahoittamiseen (…).”

Lisäksi voimaantulosäännöksessä olisi hyvä ottaa myös huomioon mahdollisuus käyttää tai lainata varoja yhdistelmävakuutuksen lisäksi yrittäjä- tai palkansaajavakuutuksen tasoitusrahaston kerryttämiseen toiminnan käynnistämisvaiheessa.

Voimaantulosäännöksessä ei ole otettu erikseen huomioon sitä, että miten muutos perhehoitotyötä tekevien ja apurahaa saavien osalta tulee voimaan. Näin ollen pääteltävissä on, että apurahansaajien ja perhehoitotyötä tekevien osalta heidän työttömyysturvan statuksensa muuttuu heti 1.1.2028 alkaen. Sovittelussa muutos alkaisi vaikuttamaan käytännössä välittömästi, mutta pidentävän jakson osalta voisi olla syytä täsmentää, miten ennen voimaantuloa alkaneet pidentävät jaksot käsitellään ja mihin asti ne katsotaan pidentäviksi. Esimerkiksi apurahansaajan kohdalla, jossa henkilö on ollut apurahalla pitkään, hakemuksen käsittely voi erota merkittävästi sen mukaan, onko hakemus tullut ennen vai jälkeen vuodenvaihteen.

Muuta lausuttavaa esityksestä

Esityksessä ei oteta kantaa, voisiko henkilö jatkossa vakuuttaa itsensä useammalla eri tavalla samanaikaisesti ja jos voisi, olisiko tästä jäsenelle hyötyä. Kassalain mukaan henkilö voisi jatkossakin olla kerrallaan vain yhden kassan jäsen, mutta jos kassa tarjoaisi esimerkiksi kaikkia mahdollisia vakuutustapoja (palkansaaja-, yrittäjä- ja yhdistelmävakuutusta), voisiko henkilö vakuuttaa itsensä samanaikaisesti palkansaajana sekä yhdistelmävakuutettuna? Yhteisjärjestön ymmärryksen mukaan henkilön tulisi valita vain yksi vakuutus kerrallaan. Esitetään harkittavaksi, että olisiko tästä syytä lisätä nimenomainen maininta esimerkiksi kassalain 3 §:ään jäsenyyden edellytyksiin?

Esityksessä ei ole otettu huomioon yrittäjävakuutuksen aseman eroavaisuutta suhteessa palkansaajavakuutuksen osana yhdistelmävakuutuksen kokonaisuutta. Tällä tarkoitetaan niitä yrittäjävakuutuksen erityispiirteitä, kuten sairauslomaa tai työkyvyttömyysaikaa. Yhdistelmävakuutetun osalta tulee nyt esimerkiksi käymään niin, että sairausloman ajalta voi kertyä työssäoloehtoa palkansaajan työssäoloehdon sääntöjen perusteella, mutta yrittäjän työssäoloehdon perusteella ei. Näin ollen yhdistelmävakuutetulla työssäoloehto voi kertyä osittain, mutta osittain ei. Samoin voi käydä työkyvyttömyyden arvioinnin kannalta. Jäsenen voi olla vaikea ymmärtää näitä eroavaisuuksia ja eroavaisuuksilla voi olla jäsenelle yllättäviä etuusvaikutuksia. Samoin tämä voi vaikeuttaa toimeenpanoa ja jäsenille annettavaa neuvontaa.

Esityksen sivun 144 mukaan tuloasetukseen (VnA 1332/2002) tehtäisiin esityksessä ehdotettuun yhdistelmävakuutukseen liittyvät muutokset, joita koskeva asetuksenantovaltuutus on ehdotetussa 5 luvun 15 §:ssä ja 6 luvun 6 §:ssä. Asetuksella säädettäisiin tarkemmin yritystoiminnan vakuutustulon, työskentelyapurahan ja perhehoitajan hoitopalkkion huomioimisesta yhdistelmävakuutuksen työssäoloehdossa.

Tämän osalta todetaan, että olisi tärkeää saada tieto tuloasetuksen sisällöstä hyvissä ajoin, jotta voidaan arvioida, tarvitaanko (ja onko mahdollista saada) tulorekisteriin uusia tulolajeja, jotka voisivat helpottaa käsittelyä kassoissa. Jos uusia tulolajeja tarvitaan tai halutaan esittää, Tulorekisteriyksikön muutospyyntökierros vuotta 2028 koskien käynnistyy jo syksyllä 2026. Jos kyseeseen tulevat pelkästään muutokset työttömyyskassojen tietoluvissa, riittää kun Tulorekisteriyksikölle ilmoitetaan muutoksista kesän 2027 tietolupamuutoskierroksella.

Esimerkiksi työttömyyskassalain 3 a pykälän ensimmäisen momentin 3 kohta koskisi perhehoitajan hoitopalkkion vakuuttamista. Yhdistelmävakuutuksessa olisi mahdollista vakuuttaa perhehoitolaissa tarkoitetun hoitopalkkion verotettava määrä. Sen sijaan esimerkiksi kulukorvausta ei olisi mahdollista vakuuttaa. Edellä olevaan liittyen todetaan, että perhehoitajan palkkion ilmoittamisen tapa tulorekisteriin riippuu siitä, kuuluuko suorituksen saaja ennakkoperintärekisteriin vai ei. Tulorekisterin perhehoitajan palkkion tulolajilla ilmoitetaan myös tukiperheelle maksettu palkkio ja erikseen maksetut matkakustannuksen korvaukset. Näin ollen perhehoitajan palkkion osalta tulorekisterin nykyinen tietosisältö ei esimerkiksi vaikuttaisi olevan riittävän täsmällinen.

Muut kommentit

Olennaista esityksen ymmärtämisen kannalta on ollut se, että onko jäsenyysehto vakuutuskohtainen vai ei. Esityksessä on samaan aikaan toisaalta todettu, että jäsenyysehto on vakuutuskohtainen, mutta samalla jälkisuojan kaltaisessa poikkeuksessa (TTL 5:14.2) jäsenyysehto ei näytä olevan vakuutuskohtainen.

Yhteisjärjestö on nostanut ensin valmisteluvaiheessa ja uudelleen lausuntoaikana esiin huolensa siitä, että esitys rakentuu sille periaatteelle, että yhdistelmävakuutetulla voi kertyä vain yhdistelmävakuutetun työssäoloehto. Esitys perustuu ministeriöltä saatujen lisätietojen mukaan myös sille periaatteelle, että jäsenyysehto on vakuutuskohtaista, eikä vakuutuskausia voi yhdistää. Tästä johtuu seuraavaa:

Esimerkki 1: Jäsen on täyttänyt yhdistelmävakuutetun työssäoloehdon siten, että hänellä on edellisen 12 kuukauden aikana ollut monimuotoista työskentelyä. Jäsenen palkkatyö päättyy, mutta yritystoiminta jatkuu. Jäsenen yritystoiminta todetaan sivutoimiseksi samanaikaisen palkkatyön perusteella ja oikeus ansiopäivärahaan alkaa.

Jos jäsen pysyy esimerkin mukaisessa tilanteessa yhdistelmävakuutettuna, uusi työssäoloehto ei kerry, jos monimuotoista työskentelyä ei synny. Tällöin mikään työssäoloehto ei käytännössä kerry. Tilanteessa jäsen joutuu siis ennakoimaan, että tuleeko hänelle seuraavan 12 kuukauden aikana monimuotoista työskentelyä vai ei. Jos käykin niin, että palkkatuloa ei tule 12 kuukauden aikana, ei työssäoloehtoa kerry lainkaan yhdistelmävakuutettuna. Jos jäsen päättää esimerkiksi vaihtaa vakuutustaan yrittäjävakuutukseen puuttuvan palkansaajatulon vuoksi 13 kuukauden kohdalla, alkaa yrittäjän työssäoloehdon kertyminen siitä eteenpäin, mutta aiempia kuukausia ei voida hyödyntää, vaan kerryttäminen alkaa alusta.

Esimerkki 2: Jäsen on ollut palkansaajavakuutettuna 1.1.2027-31.12.2027. Hän ottaa yhdistelmävakuutuksen 1.1.2028-31.12.2030. Hän jää työttömäksi 1.1.2031. Monimuotoista työtä ei ole työttömyyttä edeltäneen 12 kuukauden aikana, yritystoiminta ei ikinä käynnistynytkään. Yhdistelmävakuutuksen työssäoloehto ei täyty. Oikeutta ansiopäivärahaan ei synny, koska palkansaajan työssäoloehto ei mahdu 28 kuukauden tarkastelujaksolle.

Esimerkin tapauksessa jäsen voi kokea tilanteen kohtuuttomaksi, koska hän on tosiasiassa koko ajan maksanut palkansaajan vakuutustaan. Esimerkin tilannetta ei korjaa se, että jäsen vaihtaisi 12 kuukauden jälkeen vakuutuksen palkansaajavakuutukseen puuttuvan yrittäjätyön vuoksi, koska esityksen mukaan vakuutuksen muuttamisen jälkeen päivien laskeminen alkaisi alusta ja työssäoloehto ei ehtisi täyttyä jäsenyysaikana. Esimerkin tilanteessa jäsen kokee etuuden menetyksen sillä perusteella, että hän on ottanut lisäturvan ja on maksanut palkansaajavakuutuksen lisäksi yrittäjän työttömyysturvasta.

Esimerkki 3: Jäsen on yhdistelmävakuutettu ja toimii yrittäjänä ja palkansaajana 10 kuukauden ajan. Tämän jälkeen jäsenen yritystoiminta loppuu ja hän vaihtaa vakuutuksensa palkansaajavakuutukseen. Jäsen on palkansaajavakuutettuna 10 kuukauden ajan ja jää työttömäksi. Jäsen ei ole oikeutettu ansiopäivärahaan, koska hänellä ei ole täyttynyt työssäoloehto yhdistelmävakuutettuna eikä palkansaajavakuutettuna.

Esimerkin 3 tapauksessa jäsen on tosiasiassa maksanut palkansaajavakuutuksesta jäsenmaksua 20 kuukauden ajan, mutta vaihtaessaan vakuutusta työssäoloehtokuukausien kerryttäminen on alkanut alusta. Jäsen olisi ollut oikeutettu palkansaajan ansiopäivärahaan, jos hän olisi ottanut yhdistelmävakuutuksen sijaan itselleen palkansaajavakuutuksen. Moninaisesti työllistyvien voi olla vaikea ennakoida, että missä muodossa työtä on seuraavan vuoden aikana tarjolla.

Esityksen tavoitteeksi on kirjattu yksinkertaistaa ansioperusteista työttömyysturvaa vähentämällä monimuotoisesti työllistyvien tarvetta itse arvioida, kannattaako työllistyminen vakuuttaa palkansaajana vaiko yrittäjänä. Yhteisjärjestö katsoo, että esitys ei tällaisenaan täysin täytä edellä mainittua esityksen tavoitetta.

Lopuksi

Yhteisjärjestö on edellä todetulla tavalla (TTL 5:14 kommentit) valmistelun aikana ja lausuntovaiheessa esittänyt ministeriölle harkittavaksi vaihtoehtoa, jossa jäsenyysehto ei olisi vakuutuskohtainen ja yhdistelmävakuutetulta voitaisiin lukea työssäoloehtoon jäsenyysajalta kertynyttä yhdistelmävakuutuksen työssäoloehtoa tai palkansaajan tai yrittäjän työssäoloehtoa sekä että jälkisuoja ulotettaisiin koskemaan tilanteet, jossa henkilö vaihtaa vakuutustyyppiä kassan sisällä. Tämä olisi perusteltua siitä näkökulmasta, että yhdistelmävakuutettu maksaa täysimääräisesti sekä palkansaajan jäsenmaksun että yrittäjän jäsenmaksun. Tästä tarkemmin TTL 5:14 kommenteissa yllä.

Näillä muutoksilla voitaisiin varmistaa se, että yhdistelmävakuutuksen antama vakuutusturva olisi riittävän kattava ja joustava. Silloin jäsenen ei myöskään tarvitsisi tietää 12 kuukautta etukäteen, että missä järjestyksessä tai missä määrin hänen työskentelynsä muodostuu palkkatyöstä ja yrittäjyydestä, tai toteutuvatko nämä työskentelyn muodot samanaikaisesti vai peräkkäisinä jaksoina.

Yhteisjärjestö toivoo, että ministeriö vielä harkitsisi ja arvioisi Yhteisjärjestön esittämää vaihtoehtoista tapaa toteuttaa yhdistelmävakuutus. Vaihtoehtoisella tavalla esitys voitaneen toteuttaa paremmin vastaamaan esityksen tavoitetta siitä, että yksinkertaistaan ansioperusteista työttömyysturvaa vähentämällä monimuotoisesti työllistyvien tarvetta itse arvioida, kannattaako työllistyminen vakuuttaa palkansaajana vaiko yrittäjänä.

Yhteisjärjestön ehdottama malli olisi toimeenpanovaikutuksiltaan lakiesitystä vastaava.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VH/3261/00.02.00.01/2024

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Selvityksen mukaan ensimmäisessä vaiheessa keskitetyn tiedonvälitysjärjestelmän tietoja hyödynnettäisiin Verohallinnon, Tilastokeskuksen ja Tulorekisteriyksikön käyttötarkoituksiin. Mahdollisina muina tiedon hyödyntäjinä mainitaan eläkevakuutusyhtiöt ja Kela. Yhteisjärjestö katsoo, että myös työttömyyskassojen osalta olisi syytä vähintäänkin selvittää käyttötarpeet osana jatkotyöstöä.

Selvityksen sivulla 76 kuvataan Kansaneläkelaitoksen käyttötarvetta keskitetyille tiedoille. Niiltä osin kuin käyttötarpeessa puhutaan työttömyysturvasta, työttömyyskassoilla on samat tarpeet kuin Kansaneläkelaitoksella.

Keskitettyjä tietoja voisi hyödyntää ainakin sivutoimisten yrittäjien sovittelua koskevissa tapauksissa. Työttömyyskassat voisivat mahdollisesti hyödyntää yrittäjän ansiotulotietoja ja muita tietoja myös osana yhdistelmävakuutuksen toimeenpanoa.

Näin ollen Yhteisjärjestö esittää, että myös työttömyyskassojen osalta olisi syytä vähintäänkin selvittää käyttötarpeet osana jatkotyöstöä.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/37863/2025

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Asiavirheen korjaamista koskevien säännösten muuttaminen sekä sairausvakuutuslakiin ehdotetut uudet säännökset

Esityksessä ehdotetaan, että Kansaneläkelaitos voisi jatkossa korjata asiavirheen asianosaisen vahingoksi ilman tämän suostumusta, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Esityksessä ehdotetaan kyseistä muutosta useisiin Kelan toimeenpanemiin lakeihin, kuten yleistukilakiin.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö esittää, että vastaava muutos olisi hyvä tehdä koskemaan myös työttömyyskassoja. Työttömyysturvan saajat liikkuvat Kelan ja työttömyyskassojen välillä, joten työttömyysturvan saajan ja työttömyyskassan näkökulmasta olisi selkeintä, että eri toimeenpanijoita koskevat vastaavanlainen lainsäädäntö ja yhdenmukaiset menettelykäytännöt.

Esityksessä todetaan Kansaneläkelaitoksen osalta, että nykyinen vaatimus suostumuksesta tai raskas poistomenettely muutoksenhakuasteessa viivästyttää asioiden käsittelyä tilanteissa, joissa virhe on ilmeinen. Vastaava sujuvoittaminen on tarpeen myös työttömyyskassojen toimeenpanossa.

Tarve korjata annettua päätöstä johtuu usein siitä, että työvoimapoliittista lausuntoa joudutaan muuttamaan hakijan vahingoksi esimerkiksi siksi, että hakija on ilmoittanut takautuvasti tietoja työssäolosta tai opinnoista. Nykyisin lausunnon muuttaminen ei vaadi hakijan suostumusta, mutta tästä seuraava etuuspäätöksen korjaaminen hakijan vahingoksi vaatii suostumuksen. Esitetty muutos poistaisi tämän esteen Kelalta, mutta ilman vastaavaa muutosta työttömyysturvalakiin kassoilla säilyisi edelleen vaatimus suostumuksesta tai raskaasta poistomenettelystä.

Työttömyysturvalain muuttaminen tältä osin tukisi myös hallituksen tavoitetta yksinkertaisemmasta ja sujuvammasta sosiaaliturvajärjestelmästä.

Työttömyysturvalain osalta esityksessä ehdotetaan tässä vaiheessa vain sovitellun etuuden määrää koskevan säännöksen kielellistä selkeyttämistä. Asiavirheen korjaamista koskevan muutoksen laajentaminen työttömyyskassoihin vaatisi laajempaa muutosta työttömyysturvalain 12 lukuun, jossa säädetään päätöksen poistamisesta ja virheen korjaamisesta.

Työttömyysetuuden sovittelua koskevan säännöksen muuttaminen

Yhteisjärjestö toteaa, että ehdotettu sääntely on omiaan selkeyttämään pykälän rakennetta. Pykälän uusi otsikko “sovitellun etuuden määrä” on hyvä muutos, koska se kuvaa paremmin, mistä etuuden laskennasta on kyse. Pykälän uusi rakenne voi parantaa säännöksen ymmärrettävyyttä, koska laskentaperiaate esitetään selkeämmin ja sovitellun ansiopäivärahan enimmäis-  ja vähimmäismäärää koskevat säännöt on erotettu selkeästi omiksi kohdiksi.

Yhteisjärjestö esittää pohdittavaksi, että voiko säännöksen sanamuoto “Saadusta tulosta 50 prosenttia ei vaikuta työttömyysetuuden määrään” johtaa sellaiseen käsitykseen, että puolet tuloista jätettäisiin kokonaan huomiotta, vaikka tosiasiassa kaikki tulot vaikuttavat etuuden enimmäismäärän laskentaan? Voisiko ymmärrettävämpi ilmaisu olla esimerkiksi “etuudesta vähennetään 50 % tuloista”?

Yhteisjärjestö pitää hyvänä, että säännöstä selkeytetään. Onko pykälämuutoksella vaikutusta sovittelun tarkoituksen ja laskentaperiaatteiden paremmassa ymmärrettävyydessä jää nähtäväksi. On myös syytä huomioida, että lain perustelut käytännössä vain harvoin tavoittavat etuudensaajia. Hakijat eivät pääsääntöisesti lue lain perusteluja, vaan muodostavat käsityksensä sovittelusta työttömyyskassojen ohjeiden ja laskureiden kautta.

Yhteisjärjestö haluaa vielä nostaa esiin, että esityksen pykäläkohtaisissa perusteluissa todetaan seuraavasti: ”Kun kyse on yritystoiminnan tulosta, tulo huomioidaan joko viimeksi vahvistetun verotuksen mukaisena ansiotulo-osuutena, tai, jos vahvistetun verotuksen jälkeen tulon voidaan arvioida muuttuneen, tämän uuden arvion perusteella.”

Tämän osalta esitetään huomiona, että käytännössä on myös tilanteita, joissa yritystulon sovittelussa ei voida käyttää verotuspäätöstä. Tällaisia tilanteita syntyy esimerkiksi alkavan yrittäjän kohdalla, jolloin verotuspäätöstä ei vielä ole vahvistettu. Tällöin tulon arvioinnissa voidaan käyttää esimerkiksi kuukausittaista tulo- ja menoselvitystä tai palkkiolaskelmaa.

Näin ollen perusteluissa olisi syytä täsmentää, että yritystulo voidaan huomioida myös muun luotettavan selvityksen perusteella silloin, kun verotuspäätöstä ei ole käytettävissä. Samalla sanamuotoa ”tulo huomioidaan” olisi perusteltua muuttaa muotoon ”tulo voidaan huomioida”, jotta sääntely vastaa paremmin käytännön soveltamistilanteita.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/5137/2022-OM-229

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Mietinnön kuudennessa pykälässä säädettäisiin varautumisvelvollisuudesta. Säännöskohtaisissa perusteluissa mainitaan nimenomaisesti, että työttömyyskassat eivät kuuluisi tämän lain mukaisen varautumisvelvollisuuden piiriin. Kuitenkin työttömyyskassalain uudistuksen yhteydessä ollaan säätämässä työttömyyskassoille velvollisuutta poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin varautumiseksi. Yhteisjärjestö pitää valittua ratkaisua hyvänä.

Ehdotuksessa valmiuslain säännökset voisivat kuitenkin tulla sovellettavaksi työttömyyskassojen toimintaan selvästi nykyistä laajemmassa mittakaavassa. Yhteisjärjestö toteaa, että ehdotetut muutokset ovat toimeenpantavissa.

Yhteisjärjestö haluaa kuitenkin kiinnittää huomiotaan siihen, että mahdollisessa poikkeustilanteessa korostuu sidosryhmien ja toimeenpanijoiden kuuleminen valtioneuvoston asetusta säädettäessä, koska ehdotetulla valmiuslailla tullaan antamaan niin laajat mahdollisuudet erilaisten poikkeussäännösten käyttöönottamiseksi.

Työttömyyskassoja koskevista uusista esitetyistä säännöksistä erityisesti rahoitusmarkkinoiden ja vakuutusmarkkinoiden turvaamista koskevassa 16 luvussa annetaan toimivaltuudet puuttuva hyvinkin merkittävästi sijoitustoimintaan ja muuhun talouden hallintaan ja hoitoon liittyviin nykysäännöksiin ja sääntöihin. Erittäin laajat toimivaltuudet poikkeusoloissa ovat ymmärrettäviä, mutta korostavat samalla yhdessä käytävän dialogin tärkeyttä, jotta asioihin reagoidaan oikeilla tavoilla.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/32635/2025

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Yleistä

Muutoksella ei ole vaikutuksia suoraan työttömyyskassoihin, mutta muutoksella voi kuitenkin olla käytännön vaikutuksia kassojen ja työvoimaviranomaisten väliseen tiedonvaihtoon sekä lausuntojen ja etuuskäsittelyn sujuvuuteen.

Esityksen myötä työvoimaviranomaiset saisivat nykyistä laajemman laissa säädetyn oikeuden hyödyntää tulorekisteritietoja työvoimapalvelujen toimeenpanossa. Tehtävä olisi työvoimaviranomaisille vapaaehtoinen. Nykyisin tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:n mukaan kunnilla tai kuntayhtymillä on oikeus saada tulorekisteristä tietoja tietyissä rajatuissa työvoimapalvelutehtävissä (esimerkiksi palkkatuki, starttiraha ja eräät työllistämistuet). Muutos laajentaisi tiedonsaantioikeuden koskemaan välttämättömiä tietoja työvoimapalvelujen ja niihin liittyvien tehtävien toimeenpanemiseksi ja vaikuttavamman työllisyyden edistämiseksi.

Yhteisjärjestö pitää yleisesti ottaen hyvänä, jos työvoimaviranomainen voisi hyödyntää ajantasaisia tulorekisteritietoja työvoimapoliittisissa lausunnoissa. Tämä voi vähentää tilanteita, joissa kassa joutuu myöhemmin selvittämään asiaa tai oikaisemaan päätöstä uuden tiedon perusteella. Tältä osin muutos voi olla omiaan sujuvoittamaan toimeenpanoa.

Tulorekisteritietojen tulkinta edellyttää kuitenkin huolellisuutta: esimerkiksi työttömyyden aikana maksettu tulo voi perustua aiemmin ansaittuun kokoaikatyöhön tai olla osa-aikatyön tuloa, jolloin pelkkä tulojen maksaminen työttömyyden aikana ei vielä kerro työnhakijan asemasta. On tärkeää, etteivät tulorekisteritiedot johda virheellisiin tulkintoihin työnhakijan statuksesta.

Lisäksi työttömyyskassojen näkökulmasta voisi olla perusteltua, jos työvoimapoliittinen lausunto perustuu olennaisilta osin tulorekisteritietoihin (eikä työnhakijalta saatuihin selvityksiin), että tämä ilmenisi lausunnon perusteluista. Tämä voisi helpottaa myös mahdollisten epäselvyyksien selvittämistä muutoksenhakutilanteissa.

Käsiteltävät tiedot

Esityksen mukaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 114 §:n 1 momentin 11 kohtaa muutettaisiin siten, että henkilöasiakkaasta voitaisiin käsitellä laajemmin kaikkia tulotietojärjestelmästä annetun lain 3 luvun 6 ja 7 §:ssä tarkoitettuja tietoja. Kyseinen kohta ei enää sisältäisi tyhjentävää luetteloa, vaan viittaisi yleisesti tulorekisterilain pykäliin, mikä mahdollistaa kaikkien välttämättömien tietojen käsittelyn. Tulorekisteriyksikkö arvioi tapauskohtaisesti tietojen minimointiperiaatteen ja käyttötarkoitussidonnaisuuden mukaisesti, mitkä tiedot ovat välttämättömiä. Esityksessä mainitaan uutena tietosisältönä muun muassa tieto niiden päivien lukumäärästä, joilta asiakkaalle on maksettu työttömyysetuutta.

Työttömyyskassoilla on nykyisinkin velvollisuus luovuttaa työvoimaviranomaiselle salassapitosäännösten estämättä tiedot, jotka ovat tarpeen työvoimapalvelujen toimeenpanossa (työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 115 §). Käytännössä kassa antaa pyynnöstä tietoa työvoimaviranomaiselle esimerkiksi siitä, saako henkilö työttömyysetuutta ja kuinka paljon etuutta on maksettu, kun tieto on tarpeen palvelun suunnittelussa (esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien tilanteen arviointi tai palkkatuen myöntäminen).

Esitetty lakimuutos ei muuta kassojen tiedonantovelvollisuutta, mutta se voi muuttaa tiedonhankinnan käytäntöä. Työvoimaviranomainen voi jatkossa saada osan tiedoista suoraan tulorekisteristä sen sijaan, että se pyytäisi niitä kassalta. Tämä voi vähentää kassojen asiakaspalveluun liittyvää työmäärää. Toisaalta työvoimaviranomainen ei välttämättä saa tulorekisteristä kaikkia kassojen hallussa olevia tietoja. Esimerkiksi työttömyysetuuden keston ja maksupäivien kertymän seuranta ei ole ainakaan aina tulorekisteristä suoraan pääteltävissä. Siksi kassoihin voidaan joutua olemaan jatkossakin yhteydessä, kun etuuden kestoon liittyviä asioita selvitetään.

Esityksessä puhutaan “välttämättömistä tulotietojärjestelmään tallennetuista tiedoista” ja tulorekisteriyksikkö arvioi kussakin tapauksessa tietojen, mitkä tiedot ovat työvoimaviranomaiselle välttämättömiä. Olisi hyvä, että ennen voimaantuloa annetaan tarkempi ohjeistus siitä, mitä tietoja työvoimaviranomainen voi saada mihinkin tarkoitukseen, jotta vältetään tilanteet, joissa tulkitaan oikeutta liian laajasti tai toisaalta jätetään hyödyllistä tietoa käyttämättä epäselvyyden vuoksi.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/32762/2025

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Kansaneläkelaitosta koskevaa asetusta (1137/2001) ehdotetaan täsmennettäväksi siten, ettei päätöksentekijän nimeä tarvitsisi enää mainita päätöksessä, vaan päätöksen allekirjoitukseksi voidaan merkitä koneellisesti Kansaneläkelaitos.

Yhteisjärjestö esittää, että vastaavaa muutosta luopua käsittelijän nimen mainitsemisesta tulisi tarkastella osana laajempaa kokonaisuutta myös muilla toimialoilla.

Yhteisjärjestö katsoo perusteltuna, että myös työttömyyskassoille säädettäisiin vastaavan sisältöinen 20 b pykälä ja pitkälti samoin perusteluin siitä, että päätöksen tehneen henkilön nimen ei tarvitsisi ilmetä kassan päätöksestä. Henkilön nimen sijasta päätöksessä voisi olla pelkästään työttömyyskassan nimi ja yhteystiedot. Muutos olisi perusteltua siitäkin näkökulmasta, että asiakas voi asioida sekä Kansaneläkelaitoksen että työttömyyskassan kanssa ja asiakkaan tai työttömyyskassan jäsenen näkökulmasta selkeää olisi, että eri toimeenpanijoita koskisivat vastaavanlainen lainsäädäntö ja yhdenmukaiset päätöskäytännöt.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: HE 112/2025 vp

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto ja tulla kuultavaksi.

Esityksen vaikutukset työttömyyskassoihin

Ehdotetulla yleistuella ei arvioida olevan olennaisia vaikutuksia työttömyyskassojen toimintaan. Kassojen jäsenistön osalta merkittävin muutos koskee henkilöitä, jotka ovat tähän asti saaneet peruspäivärahaa, koska eivät ole täyttäneet kassan jäsenyysehtoa, ja jotka tulevaisuudessa saisivat yleistukea. Näihin henkilöihin saattaisi jatkossa kohdistua yleistuen tarveharkinta, jota ei ole ollut peruspäivärahassa sekä mahdollisesti kahteen kertaan asetettava omavastuuaika. Esityksessä on arvioitu, että tämä saattaa lisätä työttömyyskassojen jäseneksi liittyvien henkilöiden määrää, koska ansiopäiväraha ei ole tarveharkintainen.

Muita vaikutuksia työttömyyskassoihin aiheutuu muun muassa siitä, että peruspäivärahan ja työmarkkinatuen muuttuminen yleistueksi on huomioitava esimerkiksi neuvonnassa, viestinnässä ja päätösmalleissa siltä osin kuin niissä on viitattu peruspäivärahaan tai työmarkkinatukeen.

Työssäoloehdon seuranta

Esityksen mukaan työssäoloehdon täyttyminen ei olisi yleistuen saamisen edellytyksenä.

Kansaneläkelaitos seuraisi kuitenkin jatkossakin työssäoloehdon täyttymistä, koska työssäoloehdon täyttyminen nollaisi kotikunnan rahoitusvastuun perusteena olevan etuuspäivien kertymän myös työttömyyskassaan kuulumattomilla hakijoilla. Esityksen mukaan työttömyyskassaan kuuluvilta yleistuen saajilta työssäoloehto täytyisi edelleen tutkia siksi, että heille työssäoloehdon täyttyminen mahdollistaa siirtymän ansiopäivärahalle.

Kuten nykyään työmarkkinatuen odotusajassa, työssäoloehtoon luettava työ vähennettäisiin yleistuen saajalle asetettavasta odotusajasta. Myöskään tuen osittamista ei sovellettaisi, jos hakija olisi täyttänyt työttömyysturvalain mukaisen työssäoloehdon. Lisäksi työssäoloehdon täyttyminen tulee tutkia, koska työttömyyskassoihin kuulumattomien palkansaajien työttömyysvakuutusmaksun tuotoilla rahoitetaan jatkossakin yleistukea siltä osin kuin kyse olisi työttömyysturvalaissa tarkoitetun työssäoloehdon täyttäneille henkilöille maksettavasta yleistuesta.

Työssäoloehdon seuraamiselle on Kelassa jatkossakin monia hyviä syitä, mutta työssäoloehdon seuraamisen merkitys muuttuu. Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö haluaa tämän osalta tuoda esiin, että työssäoloehdon seuraamisen tulee olla täsmällistä, koska sen pohjalta voidaan osoittaa hakija siirtymään ansiopäivärahalle. Jotta ohjaus asioimaan työttömyyskassassa tapahtuisi oikein ja täsmällisesti, tulee myös työssäoloehtoa seurata täsmällisesti.

Lausuttavaa yleistukilain yleisistä säännöksistä (1 luku)

Omavastuuaika

Esityksen mukaan yleistuen ja ansiopäivärahan omavastuuaikoja ei voisi jatkossa enää lain voimaantulon siirtymäajan jälkeen yhdistää samalla tavoin, kuin nykyisin yhdistetään peruspäivärahan ja ansiopäivärahan omavastuuaikoja. Tämä voi aiheuttaa epäoikeudenmukaisia tilanteita, varsinkin kun työssäoloehdon ja kassan jäsenyysehdon laskenta tapahtuu hieman eri tavalla ja voi johtaa toisin sanoen siihen, että omavastuuaika voisi tulla tietyissä tilanteissa asetettavaksi kahteen kertaan lyhyen aikavälin sisällä. Muutos on heikennys työttömyyskassojen jäsenille.

Esimerkiksi jos henkilö liittyy kassaan 1.1.2025, työssäoloehto voi täyttyä esimerkiksi 15.12.2025, mutta kassan jäsenyysehto täyttyy vasta 31.12.2025. Hän hakee 16.–31.12.2025 yleistukea, johon kuuluu 7 päivän omavastuuaika ennen maksamista. Jos yleistuen omavastuuaika ei ehdi täyttyä ennen 1.1.2026, jolloin oikeus ansiopäivärahaan alkaa, voi omavastuupäiviä kertyä yli 7 päivää kahden kuukauden aikana. Eli kun henkilö siirtyy ansiopäivärahalle 1.1.2026, omavastuuaika asetetaan uudelleen.

Koska omavastuuaikoja ei voi yhdistää tai lukea hyväksi, tulisi ottaa käsittelyyn työttömyyskassojen ehdotus siitä, että kassan jäsenyysaika laskettaisiin samalla tavalla kuin työssäoloehto. Tällä hetkellä jäsenyysehto kertyy kuukausina ja työssäoloehto kalenterikuukausina, mikä johtaa siihen, että jäsenyysehto täyttyy eri aikaan kuin työssäoloehto. Toisin sanoen työssäoloehto voi tällä hetkellä täyttyä viikkoja ennen kuin jäsenyysehto. Ongelmana on myös kassoista toiseen siirtyminen, jos se ei tapahdu katkotta, koska tätä väliaikaa ei voida lukea jäsenyysajaksi, vaikka työssäoloehdon voidaan katsoa kertyvän sinäkin aikana.

Jos kassan jäsenyysehto kertyisi samalla tavalla kuin työssäoloehto, vältettäisiin tietyissä tilanteissa lyhyet jaksot Kelan yleistuella ja mahdolliset kaksinkertaiset omavastuuajat. Lisäksi muutos vähentäisi tietojen lähettelyä kassojen ja Kelan välillä. Tämä helpottaisi toimeenpanoa niin kassoissa kuin Kelassakin, yksinkertaistaisi ja selkeyttäisi järjestelmää ja olisi työttömyyskassan jäsenen kannalta ymmärrettävämpää.

Muutos olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi siten, että työttömyysturvalain 5 luvun 2 §:n 1 momentti muutettaisiin seuraavanlaisesti: ”Ansiopäivärahaan on oikeus palkansaajakassan jäsenellä (vakuutettu), joka on ollut työttömyyskassassa vakuutettuna vähintään 12 edellisen kalenterikuukauden aikana ja joka on vakuutettuna ollessaan täyttänyt 3 §:n 1 momentin mukaisen työssäoloehdon.”

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/9885/2025

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Esityksessä esitetään, että ”Tietosuojalain käsittelyn lainmukaisuutta koskevia säännöksiä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että viranomaiset voivat käsitellä henkilötietoja suoraan tietosuojalain nojalla yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi. Tietosuojalakiin ehdotetaan lisättäväksi vastaavat säännökset myös muiden kuin viranomaisten osalta, silloin kun ne hoitavat lailla tai lain nojalla annettua julkista hallintotehtävää, jossa on kyse yleistä etua koskevan tehtävän suorittamisesta tai julkisen vallan käyttämisestä.”

Yhteisjärjestö pitää esitettyjä muutoksia hyvinä. Yhteisjärjestö haluaa kuitenkin selkeyden vuoksi tuoda esiin, että julkisen vallan käyttö on käsitteenä suppeampi ja eroaa käsitteenä julkisen hallintotehtävän hoitamisesta. Mahdollisten tulkintaristiriitojen välttämiseksi käsitteiden käyttöä voisi olla hyvä selventää perusteluissa.

Lisäksi säännöksen perusteluita voisi vielä tarkentaa sen osalta, että mitä pidetään henkilötietojen alkuperäisen käsittelyn kanssa yhteensopivana myöhempänä käsittelynä sekä miten yleistä etua koskeva tehtävä määritellään. Näin voidaan selventää oikeudellisia tulkintoja ja helpottaa tiedon hyödyntämistä.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/26600/2023

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Lausuntonne yleisesti tulojen ulosmittausta koskevista muutosehdotuksista.

Yhteisjärjestö kannattaa ehdotusta, jossa ulosottokaaren 49 §:n 4 momentissa otettaisiin kantaa ulosmitattavan määrän laskentaan silloin kun maksukausi on muu kuin kuukausi. Kyseisen lainkohdan mukaan: ”Jos palkan maksukausi on muu kuin kuukausi, ulosmittauksen määrää laskettaessa 1 ja 2 momentissa säädetyt kuukausikohtaiset euromäärät jaetaan 30:llä ja kerrotaan maksukauden päivien lukumäärällä.”

Työttömyyspäivärahat maksetaan pääsääntöisesti neljän viikon tai kuukauden jaksoissa. Maksukausi voi kuitenkin olla lyhyempi, mikäli työttömyys, lomautus tai hakemuksessa mukana olevat hylättävät jaksot rajoittavat etuuden maksua, tai vastaavasti pidempi, jos useampi hakemus maksetaan yhtenä kokonaisuutena tai etuutta haetaan takautuvasti pidemmältä ajalta. Ehdotetun ulosottokaaren 49 §:n 4 momentin mukainen säännös koskee suojaosan vähentämisen jälkeen jäljelle jäävän summan laskemista, mikä puolestaan määrittää sen, minkä prosentin mukaan ulosottopidätys suoritetaan. Esityksessä ei oteta kuitenkaan kantaa suojaosan laskentaperusteeseen tilanteissa, joissa maksukausi poikkeaa ulosottokaaren 48 §:n 2 momentissa mainitusta 30 päivästä.

Esityksessä voisi siis selventää, että voidaanko suojaosa laskea muun kuin 30 päivän mukaisesti esimerkiksi neljän viikon maksujaksoissa, jolloin suojaosan perusteena olisi 28 päivää, tai lyhyemmissä jaksoissa, joissa käytettäisiin maksujaksoon sisältyvien päivien määrää (esim. kahden viikon maksujaksossa 14 päivää). Vastaavasti pidemmissä maksukausissa, jotka ylittävät 30 päivää, tulisi ohjeistaa, voidaanko suojaosan perusteena käyttää suurempaa päivälukua kuin 30.

Yhteisjärjestö toivoo, että esityksessä otettaisiin kantaa myös siihen, että onko ulosottopidätyksen laskennassa merkityksellistä vain maksukausi (eli miltä ajalta ansiopäivärahaa maksetaan) vai voiko maksupäivällä olla myös merkitystä? On nimittäin mahdollista, että saman kuukauden ajalle voi osua kaksi maksupäivää.

Suojaosan laskentaan liittyvä käytäntö on toisinaan aiheuttanut epäselvyyksiä työttömyyskassojen ja ulosottoviranomaisten välillä, erityisesti silloin, kun kassa on soveltanut maksujaksoon sisältyvien päivien määrää ja ulosottokaari puolestaan perustuu 30 päivän laskentasääntöön. Selkeyden vuoksi asia kannattaa huomioida esityksen perusteluissa.

Lausuntonne työryhmän ehdotuksesta muuttaa sosiaaliturvaetuuksien ulosmittausta koskevaa lainsäädäntöä

Ehdotetuilla muutoksilla pyritään selkeyttämään ja yhdenmukaistamaan sosiaaliturvaetuuksien ulosmitattavuutta siten, että jatkossa ainoastaan tiettyyn tarkoitukseen myönnetyt etuudet (kuten toimeentulotuki, lapsilisä ja asumistuki) kuuluisivat ulosmittauskiellon piiriin. Muiden etuuksien, mukaan lukien peruspäivärahan ja työmarkkinatuen, ulosmitattavuus määräytyisi suojaosuuden ylittymisen perusteella.

Ansiopäivärahan osalta ehdotetuilla muutoksilla ei siten olisi vaikutusta etuuden ulosmitattavuuteen, koska se on jo nykyisellään ulosmittauskelpoista. Sen sijaan ansiopäivärahaan – kuten muihinkin ulosmittauskelpoisiin tuloihin – sovellettaisiin jatkossa uusia laskentasääntöjä ja vapaakuukausien poistumista.

Yhteisjärjestö esittää huomiona, että mietinnössä ei mainita työttömyysturvalain 1 luvun 2 pykälän 3 momentin mukaista muutosturvarahaa, vaikka ehkä selvyyden vuoksi se voisi olla hyvä mainittuna suoraan ulosottokelpoisena etuutena.

Lausuntonne työryhmän ehdotuksen vaikutuksista. Arvioitteko sosiaaliturvaetuuksien ulosmittaukseen ehdotetuilla muutoksilla olevan sellaisia vaikutuksia, joita mietinnössä ei ole tunnistettu?

Ehdotetut muutokset selkeyttävät ja yhtenäistävät ulosmittauksen käytäntöjä. Yhtenäiset laskentasäännöt ja vapaakuukausien poistuminen tekevät ulosmittauksesta ennakoitavampaa, mikä helpottaa työttömyyskassojen laskentatyötä ja vähentää virhetulkintojen riskiä manuaalisen työn osalta.

Lakimuutoksen voimaantulon yhteydessä etuudensaajilta voi nousta kysymyksiä erityisesti uusista laskentasäännöistä ja vapaakuukausien poistumisesta, mikä voi lisätä työttömyyskassojen asiakaspalvelun ja tiedotuksen tarvetta.

Muutosten toimeenpano edellyttää päivityksiä työttömyyskassojen tietojärjestelmiin. Muutoksista aiheutuvan työmäärän arvioidaan pysyvän kohtuullisena. Erityisesti vapaakuukausien poistaminen vähentäisi maksukieltojen muutosilmoitusten käsittelyä ja keventäisi työttömyyskassojen manuaalista työmäärää.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/11304/2024-VM-28

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Esityksen mukaan lakia verotusmenettelystä annetun lain 16 §:n muuttamisesta muutettaisiin muotoon ”Työmarkkinajärjestön ja työttömyyskassan on toimitettava Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset tiedot verotuksessa vähennyskelpoisista työttömyyskassamaksuista.” Yhteisjärjestö pitää esitettyä mallia hyvänä, jossa työmarkkinajärjestöt voisivat edelleen ilmoittaa Verohallinnolle verotusta varten tiedot vähennyskelpoisista työttömyysvakuutusmaksuista. Esitetty muutos aiheuttaa osalle kassoista lisäkustannuksia.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/36518/2023

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Esityksessä ehdotetaan muutoksia työttömyysturvalain 11 luvun 14 pykälään. Pykälän 1 momentin mukaan, jos henkilö on saanut työttömyysetuutta samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään takautuvasti sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos saa periä tältä ajalta perusteettomasti maksetun työttömyysetuuden määrän takautuvasti suoritettavasta päivärahasta. Vakiintuneen oikeuskäytännön selkeyttämisen vuoksi säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitataan sairausvakuutuslain 1 luvun 4 §:n 6 kohdan mukaiseen päivärahaetuuteen. Mainitun lainkohdan mukaan päivärahaetuudella tarkoitetaan sairauspäivärahaa, osasairauspäivärahaa, vanhempainpäivärahaa, erityishoitorahaa, tartuntatautilain (1227/2016) 82 §:n mukaista tartuntatautipäivärahaa sekä ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain (101/2001) 18 §:n 2 momentin mukaista luovutuspäivärahaa. Näin ollen kuittaamisen piirissä olisi myös luovutuspäiväraha. Säännöksen tarkoituksena on helpottaa aiheetta maksetun työttömyysetuuden takaisinperintää tilanteessa, kun henkilölle on jo maksetun työttömyysetuuden ajalle myönnetty takautuen luovutuspäiväraha.

Yhteisjärjestö tuo esiin, että työttömyysetuutta määrättäessä huomioon otettavasta tulosta annetussa asetuksessa (1332/2002) tai vähintäänkin hallituksen esityksen perusteluissa olisi hyvä ottaa kantaa siihen, onko ehdotetussa sairausvakuutuslain 8 luvun 1 b §:ssä tarkoitettu luovutuspäiväraha työttömyysturvalain 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisessa vuositulomäärittelyssä huomioitavaa tuloa. Valtioneuvoston asetuksessa työttömyysetuutta määrättäessä huomioon otettavasta tulosta on 4 §:ssä ja 5 §:ssä säädetty vuositulomäärittelystä.

Lisäksi työttömyysturvalakia ja hallituksen esityksen perusteluja tulisi täydentää siten, että niistä ilmenisi, miten luovutuspäiväraha vaikuttaa työttömyysetuuteen. Jos on tarkoitus, että ansiopäivärahaa ei voida maksaa samalta ajalta, jolta henkilö saa luovutuspäivärahaa, voisi siitä selvyyden vuoksi lisätä maininnan työttömyysturvalain 3 luvun 4 §:n estävien sosiaalietuuksien luetteloon.

Lisäksi esityksessä voisi ottaa kantaa siihen, miten ehdotettu sairausvakuutuslain 9 luvun 4 a §:n mukainen osittainen erityisraskausraha vaikuttaa työttömyysetuuteen ja voiko sitä ylipäätään maksaa työttömyyden ajalta.

Tulorekisterissä ei liene tällä hetkellä tietoa luovutuspäivärahasta. Näin ollen selvitettäväksi jää vielä, että tuleeko lakia tulotietojärjestelmästä muuttaa tältä osin, että tieto luovutuspäivärahasta olisi saatavissa suoraan tulorekisteritiedoista.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/9365/2025

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Esityksessä on arvioitu, että työttömyysturvaseuraamusten määrä ei muutoksen myötä lisääntyisi, joten sitä kautta myöskään työvoimaviranomaisen tai KEHA-keskuksen ja työttömyyskassojen työmäärän ei ennakoida lisääntyvän. Yhteisjärjestö toteaa, että karenssien määrä voi kuitenkin kasvaa ja sitä myötä kielteisten ansioturvapäätösten määrä. Myös valitusten määrä tullee oletettavasti kasvamaan. Myös tarve neuvontaan ja ohjeistukseen luultavasti kasvaa työttömyyskassoissa. Yhteisjärjestö toteaa, että seuraamusjärjestelmän muuttaminen voi myös lisätä takaisinperintätapausten määrää kassoissa, jos tieto ei välity lausunnon antajan ja työttömyyskassan välillä riittävän nopeasti.

Käytännössä työvoimapoliittisesti moitittava menettely voi tapahtua saman päivän aikana esimerkiksi kieltäytymällä kahdesta eri työ- tai koulutuspaikasta. Jos hakija kieltäytyy kahdesta eri työ ja koulutuspaikasta, hänellä ei ole mahdollisuutta korjata toimintaansa, mikäli moitittavat menettelyt tapahtuvat samana päivänä ja ne tulkitaan erillisiksi teoiksi. Tämä johtaa siihen, että henkilö saa työssäolovelvoitteen yhden päivän toimintansa perusteella. Tämä vastaa ymmärryksemme mukaan nykyistä toimintatapaa, mutta pitäisikö sen ilmetä myös laista ja esityksestä?

Yhteisjärjestö toteaa myös, että seuraamusjärjestelmän muutoksen takia kasvaa mahdollisuus siihen, että työttömyysturvaseuraamuksia voi tulla asetettavaksi myös hakijan inhimillisten virheiden vuoksi.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/10556/2024

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Esityksen vaikutukset toimeenpanijoihin

Ehdotetulla yleistuella ei arvioida olevan olennaisia vaikutuksia työttömyyskassojen toimintaan. Kassojen jäsenistön osalta merkittävin muutos koskee henkilöitä, jotka ovat tähän asti saaneet peruspäivärahaa, koska eivät ole täyttäneet kassan jäsenyysehtoa, ja jotka tulevaisuudessa saisivat yleistukea. Näihin henkilöihin saattaisi jatkossa kohdistua yleistuen tarveharkinta, jota ei ole ollut peruspäivärahassa sekä mahdollisesti kahteen kertaan asetettava omavastuuaika. Muita vaikutuksia työttömyyskassoihin aiheutuu muun muassa siitä, että peruspäivärahan ja työmarkkinatuen muuttuminen yleistueksi on huomioitava esim. neuvonnassa, viestinnässä ja päätösmalleissa siltä osin kuin niissä on viitattu peruspäivärahaan tai työmarkkinatukeen.

Työssäoloehdon seuranta

Esityksen mukaan työssäoloehdon täyttyminen ei olisi yleistuen saamisen edellytyksenä.

Kansaneläkelaitos seuraisi kuitenkin jatkossakin työssäoloehdon täyttymistä, koska työssäoloehdon täyttyminen nollaisi kotikunnan rahoitusvastuun perusteena olevan etuuspäivien kertymän myös työttömyyskassaan kuulumattomilla hakijoilla. Esityksen mukaan työttömyyskassaan kuuluvilta yleistuen saajilta työssäoloehto täytyisi edelleen tutkia siksi, että heille työssäoloehdon täyttyminen mahdollistaa siirtymän ansiopäivärahalle.

Kuten nykyään työmarkkinatuen odotusajassa, työssäoloehtoon luettava työ vähennettäisiin yleistuen saajalle asetettavasta odotusajasta. Myöskään tuen osittamista ei sovellettaisi, jos hakija olisi täyttänyt työttömyysturvalain mukaisen työssäoloehdon. Lisäksi työssäoloehdon täyttyminen tulee tutkia, koska työttömyyskassoihin kuulumattomien palkansaajien työttömyysvakuutusmaksun tuotoilla rahoitetaan jatkossakin yleistukea siltä osin kuin kyse olisi työttömyysturvalaissa tarkoitetun työssäoloehdon täyttäneille henkilöille maksettavasta yleistuesta.

Työssäoloehdon seuraamiselle on Kelassa jatkossakin monia hyviä syitä, mutta työssäoloehdon seuraamisen merkitys muuttuu. Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö haluaa tämän osalta tuoda esiin, että työssäoloehdon seuraamisen tulee olla täsmällistä, koska sen pohjalta voidaan osoittaa hakija siirtymään ansiopäivärahalle. Jotta ohjaus asioimaan työttömyyskassassa tapahtuisi oikein ja täsmällisesti, tulee myös työssäoloehtoa seurata täsmällisesti.

Toisaalta yhtenä vaihtoehtona olisi mahdollisesti voinut olla se, että työttömyyskassat seuraisivat omien jäsentensä työssäoloehdon täyttymistä tulorekisteritiedoista myös niissä tapauksissa, joissa etuudensaaja on Kelassa yleistuen saajana. Tällaista vaihtoehtoa ei ole lainvalmistelun yhteydessä selvitetty, mutta se olisi kenties voinut olla mahdollinen. Tämä yhdistettynä muihin teknisiin muutoksiin olisi mahdollisesti voinut mahdollistaa sen, että Kelan ei olisi tarvinnut seurata jatkossa lainkaan työssäoloehdon täyttymistä. Tällä olisi ollut Kelalle sen prosesseja yksinkertaistava ja hallinnollisia kuluja vähentävä vaikutus.

Lausuttavaa yleistukilain yleisistä säännöksistä (1 luku)

Omavastuuaika

Esityksen mukaan yleistuen ja ansiopäivärahan omavastuuaikoja ei voisi jatkossa enää yhdistää samalla tavoin, kuin nykyisin yhdistetään peruspäivärahan ja ansiopäivärahan omavastuuaikoja. Tämä voi aiheuttaa epäoikeudenmukaisia tilanteita, varsinkin kun työssäoloehdon ja kassan jäsenyysehdon laskenta tapahtuu hieman eri tavalla ja voi johtaa toisin sanoen siihen, että omavastuuaika voisi tulla tietyissä tilanteissa asetettavaksi kahteen kertaan lyhyen aikavälin sisällä. Erityisen epäoikeudenmukaiselta tilanne voisi tuntua yleistuen siirtymävaiheessa, jos työnhakija on saanut ensin peruspäivärahaa, josta on vähennetty omavastuupäiviä ja siirtymävaiheessa siirtyy yleistuen saajaksi ja siitä jäsenyysehdon täyttymisen vuoksi ansiopäivärahan saajaksi ja omavastuuaika tulisi asetettavaksi uudelleen.

Esimerkiksi jos henkilö liittyy kassaan 1.1.2025, hän täyttää työssäoloehdon 15.12.2025, mutta kassan jäsenyysehdon vasta 31.12.2025. Hän hakee 16.–31.12.2025 yleistukea, johon kuuluu 7 päivän omavastuuaika ennen maksamista. Jos yleistuen omavastuuaika ei ehdi täyttyä ennen 1.1.2026, jolloin oikeus ansiopäivärahaan alkaa, voi omavastuupäiviä kertyä yli 7 päivää kahden kuukauden aikana.

Jos ja kun omavastuuaikoja ei voi yhdistää tai lukea hyväksi, tulisi ottaa käsittelyyn työttömyyskassojen ehdotus siitä, että kassan jäsenyysaika laskettaisiin samalla tavalla kuin työssäoloehto. Tällä hetkellä jäsenyysehto kertyy kuukausina ja työssäoloehto kalenterikuukausina, mikä johtaa siihen, että jäsenyysehto täyttyy eri aikaan kuin työssäoloehto. Toisin sanoen työssäoloehto voi tällä hetkellä täyttyä viikkoja ennen kuin jäsenyysehto. Ongelmana on myös kassoista toiseen siirtyminen, jos se ei tapahdu katkotta, koska tätä väliaikaa ei voida lukea jäsenyysajaksi, vaikka työssäoloehdon voidaan katsoa kertyvän sinäkin aikana.

Jäsen joutuu tällä hetkellä hakemaan Kelan peruspäivärahaa, kunnes jäsenyysehto täyttyy. Jäsen joutuu hakemaan Kelan peruspäivärahaa myös silloin, kun työssäoloehto täyttyy kesken lomakorvauksen jaksotusajan ja Kela antaa vain jaksotuspäätöksen. Jatkossa haettavaksi tulisi yleistuki ja jos omavastuuaikoja ei voi lukea hyväksi tai yhdistää, voi kassojen jäsenille aiheutua kohtuuttomalta tuntuvia tilanteita, joissa omavastuuaika tulisi asetettavaksi kahteen kertaan. Tämä olisi jäsenelle heikennys nykytilanteeseen nähden ja se lienee hyvä kuvata myös vaikutustenarvioinnissa.

Jos kassan jäsenyysehto kertyisi samalla tavalla kuin työssäoloehto, vältettäisiin tietyissä tilanteissa lyhyet jaksot Kelan yleistuella ja mahdolliset kaksinkertaiset omavastuuajat. Lisäksi muutos vähentäisi tietojen lähettelyä kassojen ja Kelan välillä. Tämä helpottaisi toimeenpanoa niin kassoissa kuin Kelassakin, yksinkertaistaisi ja selkeyttäisi järjestelmää ja olisi työttömyyskassan jäsenen kannalta ymmärrettävämpää.

Muutos olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi siten, että työttömyysturvalain 5 luvun 2 §:n 1 momentti muutettaisiin seuraavanlaisesti: ”Ansiopäivärahaan on oikeus palkansaajakassan jäsenellä (vakuutettu), joka on ollut työttömyyskassassa vakuutettuna vähintään 12 edellisen kalenterikuukauden aikana ja joka on vakuutettuna ollessaan täyttänyt 3 §:n 1 momentin mukaisen työssäoloehdon.”

Muuta

Esityksestä jää epäselväksi, huomioidaanko yleistuki ansiopäivärahan vuositulomäärittelyssä. Jos tarkoitus on huomioida yleistuki vuositulomäärittelyssä, asetusta työttömyysetuutta määrättäessä huomioon otettavasta tulosta tulee muuttaa vastaavasti.

 Lausuttavaa yleistuen määräytymisperusteista (3 ja 4 luvut)

Työllistymistä edistävät palvelut ja kulukorvaus

Yleistuen 19 §:n 3 momentin 5-kohdan mukaan yleistukeen sovelletaan työllistymistä edistävien palveluiden ajalta työttömyysturvalain 6 §:n säännöstä kuntouttavan työtoiminnan ajalta maksettavasta kulukorvauksesta. Selvyyden vuoksi varmistetaan, että sovelletaanko yleistukeen myös 6 §:n 1 momenttia, jossa säädetään kulukorvauksesta työllistymistä edistäviin palveluihin osallistuville?

Lausuttavaa yleistukilain voimaantulosta (9 luku)

Yleistuen siirtymäsäännöksessä todetaan: ”Sovellettaessa tätä lakia otetaan huomioon työttömyysturvalain mukainen työttömyysetuuden saaminen, työssäoloehtoon luettava työ, työssäoloehdon täyttyminen ja työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttyminen myös ajalta ennen tämän lain voimaantuloa.”

Yleistukilain voimaan tullessa syntyy tulkinnallinen epäselvyys siitä, miten omavastuuaika tai peruspäivärahana maksetut työttömyyspäivät tulisi käsitellä tilanteissa, joissa henkilö siirtyy Kelan peruspäivärahalta ansiopäivärahalle. Tällä hetkellä siirtymäsäännöksissä ei ole yksiselitteisesti määritelty, voidaanko Kelan aiemmin huomioima omavastuuaika/peruspäivärahana maksetut päivät ottaa huomioon, kun henkilö siirtyy peruspäivärahalta yleistuelle ja heti sen jälkeen ansiopäivärahalle.

Esimerkkitilanne:

Henkilö on ollut työttömänä työnhakijana tammikuussa 2025 ja on saanut Kelasta peruspäivärahaa, jolloin Kela on ottanut huomioon 7 päivän omavastuuajan. Helmikuussa yleistuki tulee voimaan, ja henkilö siirtyy muutamaksi päiväksi yleistuelle. Tämän jälkeen henkilön jäsenyysehto täyttyy ja hän siirtyy ansiopäivärahalle.

Esitysluonnoksen perusteella vaikuttaa siltä, että henkilöltä perittäisiin uusi 7 päivän omavastuuaika ansiopäivärahan alussa, vaikka hänelle on jo tammikuussa määrätty omavastuuaika Kelan maksamassa peruspäivärahassa. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa henkilö joutuu kahteen kertaan omavastuuaikaan — ensin Kelan peruspäivärahassa ja toisen kerran ansiopäivärahassa. Tämä voi näyttäytyä asiakkaalle ylimääräisenä karenssina, jota ei voida pitää kohtuullisena siirtymävaiheessa. Epäselvää on myös se, huomioitaisiinko tällaisessa tilanteessa Kelan peruspäivärahana maksetut päivät ansiopäivärahan enimmäisajan laskurissa. Tulisiko uusi omavastuuaika asetettavaksi myös tilanteessa, jossa ansiopäivärahalta on siirrytty työmarkkinatuelle ja työmarkkinatuelta yleistuelle?

Yhteisjärjestön näkemyksen mukaan Kelan peruspäivärahassa huomioitu omavastuuaika ja peruspäivärahana maksetut päivät tulisi voida hyväksyä myös ansiopäivärahan omavastuuaikana ja laskurissa päivinä, jos ne liittyvät samaan työttömyysjaksoon (työssäoloehto ei ole täyttynyt välissä uudelleen).

Muuta lausuttavaa ehdotetusta yleistukilaista

Valtion aluehallinnon uudistusta koskevan esityksen mukaan KEHA-keskuksen nimi muuttuisi vuoden 2026 alussa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseksi. Tämä nimenmuutos tulisi huomioida myös yleistukilakia koskevassa esityksessä nykyisen ”elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksen” sijaan.

Kansainväliset asiat

Esityksessä tulisi tarkentaa, että onko yleistuki EU-perusasetuksen (883/2004) 6 luvussa tarkoitettu ”työttömyysetuus” vai 9 luvussa tarkoitettu ”erityisiin maksuihin perustumaton rahaetuus”? Jos kyseessä on erityisiin maksuihin perustumaton rahaetuus, johtanee se siihen, että mitään perusasetuksen 6 luvussa sanottua ei sovelleta yleistukeen. Jos tämä on ollut tarkoitus, niin sen olisi hyvä selventää esityksessä.

Esityksessä tulisi tarkentaa myös, että arvioidaanko yleistuessa asumista EU-säännösten mukaan lainkaan vai pelkästään asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019) 5, 6 ja 10 §:ien mukaan? Yleistukea koskevan lakiesityksen 1 luvun 6 §:ssä ei ole vastaavaa säännöstä kuin työttömyysturvalain 1 luvun 8 a §:n 2 momentissa on EU-säännösten huomioimisesta.

Esityksen kohdassa 4.2.5.2 on todettu, että yleistuki on hybridi, jossa on piirteitä työmarkkinatuesta, joka on erityinen maksuihin perustumaton rahaetuus, mutta sitä maksetaan myös työttömyyden perusteella. Jos tarkoituksena on ollut, että asumista voitaisiin EU-lainsäädännön sijaan arvioida kansallisen lain perusteella, tulee se perustella esityksessä tarkemmin. Jos näin on tarkoitettu, voisiko tilanne johtaa toisin sanoen siihen, että niin kauan, kuin henkilö saa ansiopäivärahaa, arvioidaan asumista EU-lainsäädännön perusteella ja kun ansiopäivärahan enimmäisaika on päättynyt, mutta henkilö on edelleen työtön työnhakija, asumisen arviointi muuttuu kansallisen lainsäädännön perusteella tehtäväksi? Jos henkilö on oleskellut ulkomailla ansiopäivärahaa saadessaan ja enimmäisaika päättyy, alkaako kansallisen lain mukainen kuuden kuukauden arviointi enimmäisajan päättymisestä, vai huomioitaisiinko siihen jo aikaisempi EU-lainsäädännön mukainen oleskelu ulkomailla?

Esityksessä voisi tarkentaa, että vaikuttaako yleistuki väärässä maassa vakuuttamiseen. Vakuutusoikeus on katsonut, että esimerkiksi Ruotsissa lyhytaikaisesti perusvakuutettuna olleen henkilön työskentely- ja vakuutuskaudet on voitu lukea Suomessa hyväksi. Kun Suomessa ei jatkossa enää ole Ruotsin perusvakuutusta vastaavaa etuutta peruspäivärahan poistuttua, voidaanko Ruotsissa ja Tanskassa ilman kassajäsenyyttä tehtyä työtä enää huomioida Suomessa lainkaan työssäoloehtoon?

Tällä hetkellä työttömyyskassat ilmoittavat jäsentensä osalta ja Kela muiden osalta jäsenyys- ja vakuutuskausia toisiin EU/ETA-maihin EESSIn kautta. Onko näin tarkoitus toimia jatkossakin? Ilmoitetaanko yleistuki jatkossa EESSIn kautta ja minkälaisena aikana? Joidenkin maiden osalta tietoja tarvitaan jopa 20 vuoden ajalta, mutta henkilö on saattanut olla vain muutaman vuoden työttömyyskassan jäsen. Ilmoittaako kassa jatkossa kaikki tiedot, vai meneekö kassajäsenyyden ulkopuolinen aika edelleen Kelan hoidettavaksi? Tämän osalta todetaan, että kassoilla ei ole mitään tietoja jäsenistään sen jälkeen, kun he ovat esimerkiksi eronneet kassan jäsenyydestä.

Yhteisjärjestö toivoo, että EU-säännösten soveltuvuuteen otettaisiin esityksessä laajemmin kantaa.

Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta

Ehdotetaan harkittavaksi, olisiko tarpeen tehdä vaikutusten arviointi ja täsmentää säännöskohtaisissa perusteluissa kunnan rahoitusvastuun määräytymistä tilanteissa, joissa työttömyyskassan jäsen täyttää jäsenyysehdon ollessaan yleistuella ja siirtyy ansiopäivärahalle. Erityisesti siihen, miten yleistuella maksetut etuuspäivät vaikuttavat kunnan rahoitusvastuun kertymään.

Esitysluonnoksen perusteella saa käsityksen, että tilanteessa, jossa henkilö siirtyy ansiopäivärahalle täytettyään jäsenyysehdon yleistuen aikana, kunnan rahoitusvastuun laskenta ansiopäivärahan osalta alkaisi nollasta. Toisin sanoen yleistukena maksettuja etuuspäiviä ei huomioitaisi ansiopäivärahan rahoitusvastuun 100 maksupäivän kertymässä. Lisäksi ansiopäivärahan 100 maksupäivän laskeminen alkaisi uudelleen alusta sen jälkeen, kun henkilö on tullut työssäoloehdon täyttymisen jälkeen oikeutetuksi uuteen työttömyysturvalain 6 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun enimmäisaikaan, joka sekin koskisi jatkossa vain ansiopäivärahaa.

Tämä olisi selkeä muutos nykytilaan nähden, mikä tullee kuvata säännöskohtaisissa perusteluissa sekä tehdä muutokselle vaikutusten arviointi.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry

Asia: VN/34692/2024

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö kiittää mahdollisuudestaan antaa lausunto.

Tiedon saamiseen ja luovuttamiseen liittyvä lausuntopalaute

Ehdotuksen mukaan ensisijaisen etuusoikeuden selvittämiseen ja perusosaan alentamisharkintaan liittyen Kansaneläkelaitokselle lisättäisiin oikeus saada toimeentulotukiasian käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot työttömyyskassasta.

Ehdotuksen mukaan voimassa olevaan 18 a §:n 1 momenttiin lisättäisiin Kansaneläkelaitokselle oikeus saada työttömyyskassalta pyynnöstä salassapitosäännösten estämättä toimeentulotukiasian käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot. Kansaneläkelaitos tarvitsee tietoja työttömyyskassan jäsenyydestä, ansiopäivärahaa koskevan hakemuksen vireilläolosta ja ansiopäivärahan maksamista koskevista tiedoista selvittäessään edellä ehdotettujen 10 §:n 5 ja 6 momentin perusteella asiakkaan oikeutta ensisijaisiin etuuksiin ja perusosan alentamisharkintaan. Voimassa olevan pykälän 2 momentissa säädetään siitä, että mitä asiakastietolain 64 §:ssä säädetään viranomaisen oikeudesta saada tietoja salassapitosäännösten estämättä, koskee myös Kansaneläkelaitoksen oikeutta saada toimeentulotukitehtäviensä hoitamiseksi välttämättömiä salassa pidettäviä tietoja.

Ehdotettu muutos 18 a §:ään, joka laajentaa Kelan tiedonsaantioikeutta työttömyyskassoilta toimeentulotukiasioiden käsittelyssä lisännee kassaan kohdistuvien tietopyyntöjen määrää. Muutoksen takia tulee arvioitavaksi, että tuoko muutos vaikutuksia työttömyyskassan ja Kelan väliseen tiedonvaihtoon.

Esityksellä ei liene vaikutuksia Kelan tiedonsaantioikeuksiin työttömyysturvalain 11 luvun 9 §:n 2 momentissa, jossa säädetään työttömyysetuuden maksamisesta hyvinvointialueelle/Kelalle silloin, kun hyvinvointialue/Kela on toimeentulotuesta annetun lain 23 §:n mukaisesti maksanut toimeentulotukea odotettavissa olevaa työttömyysetuutta vastaan.

Kyseessä on siis säännös, joka mahdollistaa sen, että hyvinvointialue/Kela voi periä toimeentulotuen takaisin työttömyysetuudesta. Edellytyksenä sille, että työttömyysetuus voidaan maksaa hyvinvointialueelle/Kelalle on se, että toimeentulotukea on nimenomaan suoritettu odotettavissa olevaa työttömyysetuutta vastaan ja jos toimielin on ilmoittanut työttömyyskassalle vähintään kaksi viikkoa ennen ansiopäivärahan maksupäivää, ettei etuutta saa suorittaa hakijalle. Eli toisin sanoen Kela on saanut työttömyyskassalta jo voimassa olevan lain kohdan perusteella tietoja maksuun tulevasta ansiopäivärahan määrästä ja sen myöntöajankohdasta.

Esityksen mukaan henkilöiden halukkuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi ja pitää työnhakunsa voimassa voi lisääntyä jonkin verran. Tämä saattaa lisätä hakemusten määrää myös työttömyyskassoissa, mutta vaikutus työttömyyskassojen osalta jäänee hyvin vähäiseksi.

Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry